Politiikan pitää keskittyä toistensa syyttelyn ja nälvimisen sijasta isojen ihmiskuntahaasteiden ratkomiseen ja uuden vahvan yhteistyön rakentamiseen.
Ihmisiä ja yhteiskuntia ravisuttaa kolme ilmiötä: globalisaatio, digitalisaatio ja kiertotalous sekä ilmastonmuutos. Raju muutos aiheuttaa ihmisissä hyvin aiheellista ja ymmärrettävää epävarmuutta ja huolta niin omasta tulevaisuudesta ja työstä kuin myös siitä saako palveluita kuten riittävää terveydenhuoltoa tulevaisuudessa.
On paljon huonosti tuottavia taantuvia aloja ja toisaalta uudempia menestyviä hyvin tuottavia aloja. On vaikeaa muuttaa osaamistaan kaivostyöntekijästä mobiilisovellustenkehittäjäksi. Tämä lisää osaltaan ärtymystä, kun tulevaisuudennäkymät heikkenevät.
Globaalisti ja Euroopassa tuloerot ovat kasvaneet, myös siksi että finanssikriisistä seuranneen talouskriisin jälkeen rahanpuutteessa julkisia budjetteja on jouduttu leikkaamaan, jolloin tulonsiirrot ja palvelut myös ovat heikentyneet.
Jos tähän huoleen ei vastata ja luottamuksen yhteiskunta rapautuu, ihmiset kääntyvät populismin ja ääriliikkeiden puoleen. Näin on käynyt ennenkin, kuten 20-luvun Saksassa. Tämän päivän esimerkkejä ovat mm. Trumpin, Le Penin ja Bolsonaron suosio sekä populististen ääriliikkeiden nousu Puolassa ja Unkarissa. Ilmiö on globaali ja Euroopan suuri huoli.
Puolalaista hiilikaivostyöntekijä ei lohduta, että uusia työpaikkoja syntyy fiksujen sähköverkkojen ja aurinkopaneelien asennuksen parissa tai, että Suomessa hoitotyöntekijöille löytyy töitä.
Jos ylläpidämme vanhoja rakenteita, pahennamme ongelmaa entisestään. Populismi pahentaa ongelmaa, jota se väittää torjuvansa. Ilman muutosta, emme tule menestymään uusilla markkinoilla, emmekä pääse nauttimaan digitalisaation ja kiertotalouden mahdollistamista lisätuloista.
Isoja koko yhteiskuntaa koskettavia kriisejä on ollut aiemminkin. Niiden yhteiskuntia eheyttävistä ratkaisuista voidaan vieläkin ottaa oppia. Sisällissodanjälkeisessä Suomessa päätettiin, että ketään ei jätetä. Panostimme pitkäjänteisesti yhdessä universaaleihin palveluihin, neuvolohin, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja työelämän parantamiseen. Nämä panostukset loivat toivoa, että yhteiskunnan yhteisiä asioita ratkotaan ja tilanne paranee.
Nyt kun EU:n työmarkkinat on yhdistyneet, myös ratkaisun pitäisi olla ennen kaikkea eurooppalainen. Yhteisen rakentamisen ja jakamisen politiikkaa pitää kehittää sekä jäsenmaiden että kansalaisten välille.
Mielestäni Eurooppaan tarvittaisiin samanlaista pitkäjänteistä sitoutumista Euroopan rakentamiseen. Suurten vastuullisten puolueiden, kansapuolueen, sosiaalidemokraattien, liberaalien sekä vihreiden, pitäisi toimia yhdessä. Pakettiin kuuluu vakaan talouden pohja, eli talous- ja rahaunionin kehittäminen ja ylivelkaantumisen estäminen. Eurooppalaisen kilpailukyvyn parantaminen mm. osaamisen, digitalisaation ja teollisuuden ekomodernisaation kautta. Reilujen työelämän pelisääntöjen kunnianhimoinen kehittäminen. Työtä syrjimättömyyden, peruspalveluiden ja perusturvan eteen. Epäreilusta veronkierrosta luopumisen ja yhteisen yhteisöveropohjan kautta voitaisiin kursia kiinni noin 1000 miljardin euron verokato ja saada rahaa ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Meidän pitää rakentaa reilu Eurooppa, josta hyötyvät kaikki. Tämä on tärkeää myös poliittisen vakauden kannalta. Ehkäpä Suomen tulevasta hallitusyhteistyötä voisi tulla malli tällaisen yhteistyön rakentamisesta.
Suurimpana haasteena on talouden ja ympäristön yhteensovittaminen. Kulutamme tällä hetkellä 1,5 maapallon verran resursseja joka ikinen vuosi. Saman tahdin jatkuessa kuluttaisimme vuoteen 2050 tultaessa 4,5 maapallon verran luonnonresursseja. Jotta voimme ratkaista ilmastonmuutoksen ja resurssitehokkuuden asettamiin haasteisiin, muutoksen on tapahduttava nyt.
Kopernikaanista muutosta tarvitaan niin ajattelutavassa kuin politiikassa, sillä ilman uutta viitekehystä emme voi tehdä oikeita ratkaisuja. Lineaarisilla pikkumuutoksilla nykyisen kaltaiseen kestämättömään fossiilisen talouteen ei löydy ratkaisua. Tiedämme haasteen, meillä on teknologia ja myös resurssit kestävän kehityksen mukaiseen elämäntapaan. Nyt tarvitaan muutosta korvien välissä.
Ihmiskunnan kannalta isojen ja epävarmuutta herättävien kysymysten ja haasteiden, joiden vaikutus on valtava, Eurooppa tarvitsee riippumattoman tieteellisen paneelin tutkimaan ja ratkaisemaan ongelmat, kuten Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC.
Tarvitsemme tiede- ja faktaperustaista politiikkaa, jossa osana ehdotetun lainsäädännön vaikutusarviota arvioidaan tehtyjen esitysten riittävyys suhteessa tieteelliseen arvioon tarvittavista toimenpiteistä. Sitä tarvitaan myös vahvemmin osaksi Euroopan unionin politiikkaa. Seuraavan komission pitäisikin ottaa tiede- ja faktaperustainen politiikanteko vahvasti esille. Kun uusia politiikkoja arvioidaan, vaikutustenarviointien tulisi sisältää myös toimimattomuuden kustannukset. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen osalta toimimattomuus käy nopeasti erittäin kalliiksi.
Kestävän kehityksen foorumi Think2030, Euroopan tutkimusyliopistojen liitto LERU, Koulutuksen huippuyksikköneuvosto EESAC sekä muut ajatushautomot ja akatemian edustajat voisivat muodostaa tieteellisen reflektioalustan, joka ottaisi kantaa isoihin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen, ja arvioi, ovatko nykyiset poliittiset toimenpiteet oikean suuntaisia ja riittäviä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen kohdalla meillä ei ole enää varaa tehdä virheliikkeitä.
Jos kuvittelee maailman litteäksi, ei voi suunnitella sen ympäripurjehtimista.
