Iranin uskonnollinen johto valitsee uutta ylintä johtajaa sen jälkeen, kun ajatollah Ali Khamenei kuoli ilmaiskuissa viikonloppuna. Valinta voi asiantuntijoiden mukaan ratkaista, pyrkiikö Teheran tulitaukoon, vai ajautuuko maa entistä laajempaan sotaan Yhdysvaltojen, Israelin ja lähialueen maiden kanssa.
Vallasta kamppailee Telegraphin mukaan nyt neljä keskeistä nimeä. Heidän linjansa vaihtelee diplomaattisesta polusta täyteen sotilaalliseen eskalaatioon.
Useita aiemmin mahdollisina seuraajina pidettyjä henkilöitä sai surmansa sodan ensimmäisissä iskuissa.
– Se ei tule olemaan kukaan niistä, joita pidimme mahdollisina, koska he ovat kaikki kuolleet, Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sanoi ABC:lle.
Yksi mahdollinen kompromissiehdokas on väliaikaiseen johtoneuvostoon nimetty 67-vuotias uskonoppinut Alireza Arafi. Arafi johtaa Iranin uskonnollista koulutusjärjestelmää, mikä antaa hänelle vahvan aseman papiston keskuudessa. Hänen valintansa viittaisi siihen, että Iran voisi pyrkiä rauhoittamaan tilannetta ja palaamaan neuvotteluihin.
Iranin ulkoministeri Abbas Araghchi on jo vihjannut diplomatian jatkosta. Hän kertoi Omanin ulkoministerille, että Iran on avoin ”kaikille vakaville yrityksille” eskalaation pysäyttämiseksi.
Arafi toimisi lähinnä symbolisena johtajana. Todellinen valta siirtyisi vaikutusvaltaisen Ali Larijanin perheen verkostolle, joka pyrkisi Omanin välityksellä neuvoteltuun tulitaukoon. Larijani kuului Ali Khamenein sisäpiiriin, ja hänen tehtävänään oli huolehtia hallinnon selviytymisestä mahdollisessa konfliktitilanteessa.
Toinen mahdollinen johtaja on 66-vuotias uskonoppinut Mohammad Mehdi Mirbagheri, jota pidetään Iranin radikaalimman ideologisen linjan edustajana.
Hän on puhunut julkisuudessa apokalyptisesta uskonnollisesta taistelusta ja suhtautunut välinpitämättömästi siviiliuhreihin.
– Vaikka puolet maailman ihmisistä kuolisi jumalallisen päämäärän saavuttamiseksi, olisi se sen arvoista, Mirbagheri sanoi televisiossa Gazan sodan yhteydessä.
Jos papisto valitsisi hänet johtoon, Iran voisi jatkaa iskuja Yhdysvaltojen tukikohtiin, Israelin kaupunkeihin ja Persianlahden alueelle. Tämä lisäisi merkittävästi suoran suurvaltakonfliktin riskiä.
Vallankaappaus tai jopa sisällissota
Kolmas vaihtoehto on 64-vuotias Sadeq Larijani, joka johtaa Iranin lainsäädäntöprosessin neuvottelevaa hallintoelintä. Sen käytännön tehtävänä on tukea ylimmän johtajan toimintaa ja sovitella eri faktioiden välisiä konflikteja.
Larijani toimi aiemmin oikeuslaitoksen johtajana ja osallistui vuoden 2009 protestien kovaotteiseen tukahduttamiseen. Samalla hän on pyrkinyt esiintymään pragmaattisena vallanpitäjänä, joka pystyy pitämään eri poliittiset ryhmittymät koossa.
Tässä skenaariossa Iran jatkaisi Khamenein linjaa eli vastakkainasettelua lännen kanssa, mutta ilman hallitsematonta sotilaallista eskalaatiota. Larijanin laaja verkosto valtion instituutioissa voisi auttaa säilyttämään järjestelmän vakauden kriisin aikana.
Brittimedian mukaan yksi puhutuimmista nimistä on Khamenein poika Mojtaba Khamenei.
Hän on toiminut vuosia kulisseissa isänsä epävirallisena avustajana ja mahdollisena seuraajana. Jos papisto ei pääse sopuun uudesta johtajasta, voisi Iranin vallankumouskaartin johto nostaa hänet valtaan sotilaallisen vallankaappauksen avulla.
Tällöin Iran muuttuisi sotilasdiktatuuriksi, jossa papiston rooli olisi lähinnä muodollinen.
Riskinä on myös valtatyhjiö, joka voisi hajottaa Iranin. Kurdit luoteessa, arabiväestö öljyrikkaassa Khuzestanissa ja balutšit kaakossa voisivat käyttää tilannetta hyväkseen ja aloittaa aseellisia kapinoitaan. Tällöin Iran voisi hajota useiksi kilpaileviksi valtakeskittymiksi.
Iranin poliittinen järjestelmä on aiemmin tehnyt nopeitakin ratkaisuja. Kun ajatollah Ruhollah Khomeini kuoli vuonna 1989, valitsi papisto Ali Khamenein uudeksi johtajaksi muutamassa tunnissa. Siksi on mahdollista, että kriisin keskeltä nousee myös täysin odottamaton kompromissiehdokas.