Ei koskaan enää Nir Ozin kaltaista verilöylyä
Vierailin Israelissa yhdessä entisen hollantilaisen kollegani Uri Rosenthalin kanssa. Tapasimme muun muassa ulkoministeri Israel Katzin ja presidentti Isaac Herzokin. Pääministeri Benjamin Netanjahu ehti valitettavasti lähteä Yhdysvaltoihin ennen saapumistamme. Tapasimme poliittisen johdon lisäksi runsaasti maan sotilaallista johtoa Israelin puolustusvoimien (IDF) edustajia aina kenttäkomentajista sotilaisiin.
Matkani ehdottomasti vakuuttavin ja järkyttävin kokemus oli vierailu Hamasin terrorihyökkäyksen jäljiltä kibbutsi Nir Ozilla, autojen hautausmaalla Tzomet Tkumassa ja Nova Memorialilla Reim Zonella.
Nir Ozin kibbutsi sijaitsee vain noin 1,5 kilometrin päässä Gazan rajalta. Terroristit iskivät sinne 7. lokakuuta 2023 heti aamunkoitteessa surmaten kymmeniä siviilejä, vanhuksista pieniin lapsiin. Jälki oli järkyttävää nähtävää, ihmisiä teloitettiin, raiskattiin ja silvottiin silmittömän raivon vallassa. Asukkaiden omaisuutta tuhottiin ja varastettiin sumeilematta. Silminnäkijä kertoi tapahtumista (ei halua nimeään julki) kiihkottomasti, samalla kertoen, että hän aikoo olla mukana jälleenrakentamassa kibbutsia.
Tzomet Tkuman ”autojen hautausmaalla” on noin 1600 terroristien hajottamaa, rikkomaa, polttamaa ja tuhoamaan autoa tuolta hyökkäyksen päivältä terrorihyökkäyksen eri kohteista. Mukana on erään kohteen ambulanssi jonka sisältä ja lähistöltä, pystyttiin tunnistamaan kahdeksantoista (18) eri ihmisen jäänteitä ja tuhkaa.
Nova musiikki -festivaaleilla oli tuhansia nuoria, joista yli 400 julmasti murhattiin konserttipaikalle. Alueelle on perustettu memorial, muistopaikka, jossa jokaiselle uhrille on oma paikkansa. Keskustelimme yhden verilöylystä selvinneen naisen kanssa, jonka veli ja tämän naisystävä teurastettiin tuona lokakuisena päivänä.
Miksi tästä on tärkeä puhua? Miksi minulle tulee ensimmäisenä mieleen EI KOSKAAN ENÄÄ. Nuorena interreilaajana kävin Dachaun keskitysleirillä ja yksi kerta riitti minut vakuuttumaan, että tällaista ei saa koskaan, missään tapahtua kenellekään. Ja vajaat neljäkymmentä vuotta myöhemmin seison vastaavan pahuuden paikoilla.
Lähi-idän konflikti, Israelin ja Palestiinan väliset suhteet ja monet muut alueen vaikeudet eivät ole helposti ymmärrettäviä ja niihin on syitä ja syyllisiä, mutta terroria ei tarvitse, eikä saa hyväksyä ja saati ymmärtää. Ja tässä on kyseessä nimenomaan terrori juutalaista kansaa ja juutalaista etnisyyttä ja juutalaisia ihmisiä vastaan. Sille ei ole mitään oikeutusta.
Hamasin terrorihyökkäykseen osallistui tuhansia terroristeja ja sen seurauksena murhattiin yli 1400 ihmistä. Pääosin juutalaisia, mutta myös mm. maataloustyöntekijöitä Thaimaasta ja Filippiineiltä. Murhaajat murhasivat vauvoista vaareihin, kansallisuuteen katsomatta. Julmuudet jäivät verkkokalvoilleni iäksi. Näin myös videomateriaalia vierailumme aikana. Katsoin, koska en voinut olla katsomatta.
Ei koskaan enää ja miksi tästä on tärkeä puhua juuri nyt. Antisemitismi on lisääntynyt läntisessä maailmassa järkyttävällä tavalla, myös Suomessa. Tuoreet uutiset kertovat myös gallupista, jonka mukaan enemmistö suomalaisista olisi valmis tunnustamaan Palestiinan valtion (vaikka sellaista ei ole olemassa, Suomi ei tunnusta hallintoja). Suomen hallitus on toiminut tässä asiassa oikein, toisin kuin hiljattain Espanjan, Irlannin ja Norjan hallitukset, jotka muutama kuukausi terroristisen murhaamisen jälkeen olivat valmiit tunnustamaan Palestiinan valtion.
Minusta paitsi heidän päätöksensä myös päätöksen ajankohta on täysin väärä. Se näyttää ja tuntuu jopa siltä, että terroristihyökkäyksen tekijöitä palkitaan kansainvälisellä areenalla. Tämä on tyrmistyttävää. Viattomien siviilien murhaamiselle ei ole mitään oikeutusta, koskaan, eikä millään syyllä saati verukkeella.
Kaikilla kansoilla ja ihmisillä on luovuttamaton ihmisarvo. Ei enää koskaan, koskee kaikkia, aina ja joka paikassa. Viha ja väkivalta ei saa voittaa.
