Vapaussoturi-lehti on julkaissut artikkelin 31.3.1940 perustetusta Karjalais-suomalaisesta sosialistisesta neuvostotasavallasta. Siitä tuli 16 vuodeksi yksi muodollisesti itsenäinen Neuvostoliiton tasavalta, Suomen itärajan takana.
Talvisodan jälkeen Neuvostoliiton perustamaan ”kiusalliseen naapuriin” liitettiin Suomen pari viikkoa aiemmin pakkoluovuttamia alueita ja Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta.
”Toisen Suomen” presidentiksi nousi Otto Wille Kuusinen ja pääministeriksi Paavo Prokkonen. Molemmat olivat jo toimineet Terijoen nukkehallituksessa.
Karjalan pääkaupunkiin Petroskoihin muodostettiin karjalaisista ja suomenheimoisista 71. jalkaväkidivisioona. Sen sai komentoonsa Terijoen hallituksen puolustusministeri Akseli Anttila.
Vielä 1936 Karjalais-suomalainen neuvostotasavalta ei ollut täyttänyt neuvostotasavaltojen vaatimusta, kun sen asukasluku oli vain noin puolet miljoonarajasta.
Neuvostotasavallan perustamisen syylle ei ole löytynyt täydellista vastausta. Alueella oli väestönlaskennassa vain 8322 suomalaista; ukrainalaisiakin oli noin 21 000. Suomalaiset olivat poistuneet.
Kenraalieversti ja ”Suomi-syöjä” Andrei Zdanov perusteli Neuvostoliiton korkeimmalle neuvostolle uutta tasavaltaa sillä, että se vahvistaisi taloutta ja veljellistä ystävyyttä.
Tasavallan johtomiehet joutuivat opiskelemaan suomea. Tulevan KGB:n ja Neuvostoliiton johtajan Juri Andropovin on kerrottu osanneen auttavasti suomea; hän toimi noihin aikoihin Petroskoissa Komsomolin johtajana.
Tasavalta saattoi olla Neuvostoliiton jonkinlainen yritys säilyttää kasvonsa talvisodan jälkeen. Taustalla oli tietysti myös pyrkimys saada koko Suomi neuvostokansojen suureen ja onnelliseen perheeseen.
Suomelle kiusallinen neuvostotasavalta lakkautettiin Vapaussoturin mukaan ilmeisesti Urho Kekkosen vihjeestä 1956. Alueen lopun status muutettiin osaksi Venäjän federatiivista neuvostotasavaltaa.
