Kelan pääjohtaja Lasse Lehtonen käsittelee Uuden Suomen blogissaan toimeentulotukea, hallituksen 1.2.2026 voimaan tulleita uudistuksia, niiden vaikutuksia ja mahdollista Tanskan mallia työvelvoitteen osalta.
Lehtosen mukaan uudistusten tavoitteet ovat sinänsä hyviä: nuorten syrjäytymisen ehkäisy, tuen selkiyttäminen viimesijaisena tukimuotona ja julkisen talouden vahvistaminen.
Hän mainitsee pitkäaikaisen riippuvuuden toimeentulotuesta, mikä on suomalaisessa sosiaaliturvajärjestelmässä suuri ongelma. Lehtosen mukaan Suomessa on vähimmäisturvan saajia suhteellisesti enemmän kuin muissa Pohjoismaissa, eikä tälle ole löydettävissä selvää syytä tuoreiden tutkimustenkaan perusteella.
Lehtonen lainaa blogissaan entistä ministeriä Osmo Soinivaaraa todeten, että ”toimeentulotuki on tukimuotona vihoviimeinen, koska se on sataprosenttisesti tulovähenteinen niin, ettei toimeentulotukea saava hyödy työnteosta senttiäkään.”
Lehtonen varoittaa toimeentulotuen pysyvästä “täydellisestä kannustinloukusta”.
– Jos kuun vaihteessa tilillä on euroakaan, se vähennetään sellaisenaan seuraavan kuun toimeentulotuesta.
Lehtonen huomauttaa, että hallituksen pyrkimys lisätä velvoitteita, kuten valtiovarainministeri Riikka Purran ehdottama Tanskan mallin mukainen työvelvoite, ei yksin riitä.
– Pelkkä velvoite hakea työtä ei ratkaise ongelmaa ilman kuntoutusta, koulutusta ja palvelujen saatavuutta.
Suomessa monet toimeentulotuen varassa olevat työttömät tarvitsevat hänen mukaansa juuri näitä tukimuotoja, jotta he voivat aidosti palata työelämään.
Tanskassa viimesijainen tuki edellyttää 37,5 tunnin viikoittaista työvelvoitetta, mikä parantaa tuensaajien integraatiota ja mielenterveyttä, vaikka taloudellisia hyötyjä sillä ei juuri ole. Lehtonen huomauttaa blogissaan, että Suomen olosuhteet poikkeavat merkittävästi Tanskasta.
– Suomessa palvelujen saatavuus on haaste, eikä avoimia työpaikkoja ole riittävästi edes niille, jotka aidosti haluavat ja pystyvät töihin.
Lehtosen mukaan uudistus selkiyttää toimeentulotuen rakennetta ja lisää velvoitteita, mutta hän painottaa, että työllistymistä tukevat palvelut, koulutus ja kuntoutus ovat ratkaisevia, jotta toimeentulotuki ei jäisi pysyväksi riippuvuuden välineeksi.