Suomi on pudonnut koulutuksen ja osaamisen kärjestä. Samalla naapurimaamme Viro on pyyhkäissyt ohi koulutuksen mallimaaksi.
Uusi selvitys nostaa esiin Suomen ja Viron välisiä eroavaisuuksia kahdeksan ydinkysymyksen kautta. Niissä pohditaan syitä ja seurauksia muun muassa virolaisten parempaan koulutususkoon, motivaatioon luonnontieteissä, osaamisen tukemiseen ja huippuosaamisen turvaamiseen arvioinnin ja innostamisen keinoin.
Kemianteollisuus ry:n johtava asiantuntija Anni Siltanen nostaa selvityksestä esiin yhden johtopäätöksen, joka kuvaa Suomen ja Viron opetusjärjestelmän eroavaisuuksia ja voi selittää osaltaan maiden erisuuntiin kulkevaa koulumenestystä.
– Selkeänä erona maiden välillä nousee virolaisten vähemmän itseohjautuvuutta vaativa koulutusjärjestelmä, jossa opiskellaan hyvin opettajalähtöisesti. Itseohjautuvuuteen pohjaavaa järjestelmäämme tulisikin viipymättä tarkastella kriittisesti, Siltanen sanoo.
Työelämän edunvalvontajärjestöt haluavat löytää ratkaisuja, joilla Suomen osaamisen kurssi käännetään.
Järjestöt tarjoavat ratkaisuiksi itseohjautuvuuteen pohjaavan koulutusjärjestelmämme kriittistä tarkastelua, matemaattis–luonnontieteellisten (LUMA) kerhojen ottamista pysyväksi osaksi harrastamisen Suomen mallia, panostusta erilaisten oppijoiden tukeen ja ohjaukseen sekä vahvempaa osallistumista varhaiskasvatukseen.
Helsingin yliopiston kemian opetuksen didaktikko Jarkko Lampiselkä on pohtinut paljon kotimaista opetusjärjestelmäämme ja näkee, että tilanne on Suomen kilpailukyvyn kannalta kestämätön.
– LUMA:n tukeminen olisi otettava mukaan hallitusohjelmaan. Hallituksen olisi asetettava konkreettisia tavoitteita, joilla Suomi nostetaan OECD-maiden parhaaksi Pisa-tutkimuksessa. Tämä edellyttää kattavaa panostusta varhaiskasvatuksesta korkeakouluun, mukaan lukien kattavan opettajien täydennyskoulutuksen ja oppilaiden harrastustoiminnan tukemisen.
Lampiselkä sanoo, että koululaisille tulisi mahdollistaa yhtä laadukas, eriyttävä ja osaava LUMA-harrastustoiminta, kuin mitä tällä hetkellä urheiluseurat tarjoavat liikunnasta innostuneille ja esimerkiksi musiikkiopistot soittamisesta ja säveltämisestä kiinnostuneille.
– Suomessa on viljalti mahdollisuuksia opiskella omaehtoisesti kieliä, historiaa, käden taitoja ja käytännössä mitä tahansa muuta oppiaineita kuin luonnontieteellisiä ja matemaattisia aineita. Se, että tilanne on päästetty tähän, on käsittämätöntä ja Suomen kilpailukyvyn kannalta kestämätöntä.
Lampiselkä sanoo, että Suomeen ei tule yhtään mäkihypyn tai ralliautoilun maailmanmestaria koulun liikuntatuntien resursseilla eikä yhtään kansainvälisen tason sinfoniaorkesterin johtajaa pelkästään koulun musiikkituntien opetuksella.
– On väärin kuvitella, että Suomesta tulisi yhtään Nobelin tai Fieldsin mitalin voittajaa pelkästään koulun luonnontieteen ja matematiikan tunneilla. Riittävät resurssit, osaava valmennus, oikeat verkostot ja pitkäjänteinen toimintaan sitoutuminen vasta mahdollistavat sen, että Suomesta voi kohota tieteen maailmantähtiä seuraavien vuosikymmenten aikana, hän toteaa.
Lampiselkä korostaa, ettei LUMA-harrastustoiminnan tarkoituksena olisi kuitenkaan saada Suomeen pelkästään yksittäisiä huippuja, vaan nostaa osaamisen tasoa kauttaaltaan.
