Puiset proomut kuljettivat toukokuussa 1933 noin 3000 ”uudisasukasta” Nazinskin saarelle. Siperian leiri kuului neuvostodiktaattori Josif Stalinin vankileirien saaristoon.
Turvallisuuspoliisi NKVD:n gulageille lähetettiin miljoonia ihmisiä muun muassa kielletyn poliittisen toiminnan vuoksi.
Kolmen kilometrin pituiselle ja 600 metrin levyiselle saarelle tuotiin jatkuvasti lisää ihmisiä. Vangit joutuivat soiseen maastoon ilman ruokaa, suojaa tai työkaluja. Aseistetut vartijat ampuivat kaikki, jotka yrittivät uida saarelta pakoon.
Kymmeniä vankeja kuoli nääntymiseen, tauteihin ja väkivaltaan. Osa turvautui kannibalismiin.
Ilmiön yleistyttyä paikalliset alkoivat kutsua paikkaa Kannibaalisaareksi tai Kuoleman saareksi.
Elokuuhun 1933 mennessä ainakin 4000 ihmistä oli kuollut tai kateissa. Neuvostohallinnon asiakirjojen mukaan 6700 vangista vain noin 2200 selvisi elossa. Noin 300 oli työkunnossa.
– Kerran eräs nainen Kuoleman saarelta tuotiin kotiimme. Häntä oltiin siirtämässä toiseen leiriin. Nainen vietiin takahuoneeseen nukkumaan, jolloin huomasin, että hänen säärilihaksensa oli leikattu pois, Ob-joen rannalla sijaitsevan Nazinon kylän asukas muisteli vuonna 1989.
– Kysyin asiasta ja hän sanoi: ”He tekivät minulle sen Kuoleman saarella. Leikkasivat lihakset pois ja keittivät ne.”
Tästä huolimatta naisvanki pystyi liikkumaan rääsyihin kiedotuilla jaloillaan.
– Hän näytti vanhalta naiselta, vaikka oli vain hieman yli 40-vuotias, Feofila Bylina sanoi Radio Free Europen mukaan.
Raportti aiheutti kohun Moskovassa
Neuvostoliiton salaisen poliisin johtaja Genrikh Yagoda ja gulag-järjestelmää johtanut Matvei Berman olivat visioineet ainakin kahden miljoonan ihmisen siirtämisestä alueille, joita viljelemällä voitaisiin helpottaa maata vaivannutta nälänhätää.
”Uudisasukkaiden” oli tarkoitus tehdä alueista omavaraisia kahden vuoden sisällä.
Neuvostohallinto oli ottanut käyttöön jo tsaarin valtakaudella vihatut sisäiset passit, jotka oli poistettu käytöstä vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen. Tämä antoi poliisille tekosyyn pidättää tuhansia ihmisiä, jotka olivat oman kotipaikkansa ulkopuolella tai liikkuivat ilman asiakirjoja.
Eräs Kuoleman saaren asukkaista oli ollut ostoksilla Novosibirskin keskustorilla poliisin ratsian aikana. Kaikki ilman papereitaan liikkuneet lastattiin proomuun ja lähetettiin Nazinskin saarelle.
Turvallisuuspoliisin tehokkuus yllätti paikallisviranomaiset. Leiriä ei ollut vielä ehditty rakentaa huhtikuussa, kun alueelle oli siirretty jo 25 000 ihmistä.
Saaren tapahtumat järkyttivät jopa paikallisia puoluetoimijoita. Kommunistipuolueen kouluttaja Vasili Velitsho alkoi tutkia saaren tyhjentämisen yhteydessä heinäkuussa 1933 ja lähetti havainnoistaan 11-sivuisen raportin Moskovaan.
Kommunistipuolue lähetti myöhemmin Nazinoon oman tutkimusryhmänsä, joka vahvisti Velitshkon kohua herättäneet tiedot. Muutama leiristä vastannut paikallisviranomainen tuomittiin 1–3 vuodeksi vankilaan.
Itse raportti julistettiin salaiseksi ja julkaistiin vasta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen vuonna 1994.
"I didn't eat human meat, just livers and hearts," one prisoner of Josef Stalin's Nazinsky Island labor camp told interrogators. https://t.co/ns258r5X7Z pic.twitter.com/qu9ScLrw7l
— Radio Free Europe/Radio Liberty (@RFERL) July 9, 2018
