Ranskan maaseudulle on rakennettu Ukrainaa muistuttava kulissikylä taistelukenttineen, jossa sekä vapaaehtoisista että varusmiehistä koostuvat ukrainalaisjoukot harjoittelevat vihollisen roolia näyttelevän Ranskan armeijan kanssa.
Marraskuussa neljän viikon harjoitusleiri huipentui 48 tunnin mittaiseen loppuharjoitukseen. Paikalle salaiseen lokaatioon oli kutsuttu muun muassa amerikkalaislehti Politico ja joitakin muita kansainvälisiä medioita.
Sodankäyntiä on opiskeltu monipuolisesti – tai kuten ranskalaisupseeri Politicolle tiivistää: ”tavoitteena on tehdä heistä kuolettavampia ja vaikeampia tappaa”.
Kotona odottaa paluu rintamalle, jonka Ukrainan asevoimien komentaja hiljattain kuvasi jumiutuneen asemasotavaiheeseen. Toiveena on, että länsimaisilla taktiikoilla Ukraina pystyisi murtamaan pattitilanteen.
Koulutusjaksoa Ranskassa on muokattu ukrainalaisten antaman kritiikin pohjalta, jonka mukaan kurssi ei soveltunut täysin juuri sen tyyppiseen sodankäyntiin mikä venäläisten kanssa on vastassa. Ukrainalaisilla on myös niin paljon taistelukokemusta, että opetusta annetaan osin toiseenkin suuntaan.
– Ohjelma ei ole kiveen hakattu, joten olemme tehneet lisäyksiä palautteen pohjalta, kertoo everstiluutnantti Even, joka esiintyy vain etunimellään turvallisuussyistä.
Turvallisuuden vuoksi ukrainalaisia koulutettavia ei myöskään saa haastatella, eikä leirillä olevien määrää paljastaa – Ranska on kuitenkin kertonut kouluttavansa yhteensä 7000 ukrainalaissotilasta tänä vuonna Ranskassa ja Puolassa.
Yksi kritiikin aihe on ollut se, että NATO:n metodit lähtevät ilmaherruuden oletuksesta, jota Ukrainalla ei ole. Tämän vuoksi ilmasta tulevien uhkien roolia on korostettu.
Laaja lennokkien käyttö, joka on todellisuutta Ukrainassa, on lisätty opetukseen.
– Droneja lennätetään heidän yllään, jotta he tottuvat tiedusteluun, kertoo kapteeni Xavier Politicolle.
Yhdessä skenaariossa savupommeilla ja rynnäkkökivääreillä varustautuneiden ukranalaisten pitää vallata ja pitää hallussaan juoksuhauta.
Toisessa, kaupunkisotaa simuloivassa harjoituksessa puolestaan on tehtävänä vallata lavastettu kylä ja suojautua mahdollisimman nopeasti.
– Kadut tarkoittavat kuolemaa, toteaa urbaaniharjoituksesta vastannut kapteeni Rémi.
Sotilastaktiikoiden lisäksi Ukraina on pyytänyt, että sotilaita valmisteltaisiin kestämään kovia olosuhteita ja operoimaan univajeisina kylmässä ja meluisassa ympäristössä. Tämän takia juoksuhautoihin on tuotu kuolleiden eläinten ruhoja, joiden tarkoitus on totuttaa kuoleman hajuun. Ranskalaisjoukot tekevät yllätysiskuja öisin.
– Etulinjaan tulo on väkisinkin shokki. Minun tehtäväni on pienentää tuota shokkia, kapteeni Xavier sanoo.
Everstiluutnantti Even toteaa, että vaikka koulutus maksaa Ranskalle noin 300 miljoonaa euroa, siitä on hyötyä myös ranskalaissotilaille.
– Myös meidän yksiköidemme valmius paranee, win-win-tilanne, hän kuvailee.
Ranskan armeijan oma harjoittelu on pitkään keskittynyt kapinoiden kukistamiseen, siksi ukrainalaisten tiedot ja kokemus taistelukentältä hyödyttävät myös heitä. Jotkin neuvot ovat hyvinkin konkreettisia, kuten esimerkiksi se, että ukrainalaisten mukaan ranskalaisten rakentamat juoksuhautakopiot ovat liian leveitä ja sotilasjalkineita käytännöllisemmät kengät mutaisissa haudoissa ovat tavalliset kumisaappaat.
– Kaikki menevät takaisin juoksuhautoihin, kiteyttää leiriä johtava everstiluutnantti Erwan, jonka mukaan maailmansotien opit ovat jälleen hyödyllisiä.
– Ymmärrämme, että tulevaisuuden sodissa on kyse myös niistä ja nämä ovat taitoja, jotka meidän pitää saada uudelleen haltuun.
Intensiivinen harjoittelu yhdessä kuusi päivää viikossa varhaisesta aamusta pitkälle iltaan saa aikaan myös lujia siteitä ihmisten välillä. Ranskalaisupseerit ovat kuitenkin tarkkoja siitä, että puhelinnumeroiden vaihto kouluttajien ja koulutettujen välillä on kielletty.
Osin syynä on turvallisuus, mutta osin myös se, että ranskalaissotilaille on aiemmin ollut erittäin kova pala, kun heille läheisiä ukrainalaisia on kaatunut taisteluissa.
Kun leiri päättyy, on kapteeni Xavierin mukaan aika lähteä omiin suuntiin.
– Muuten, kun saamme tietää jonkun kuolleen, alamme miettiä mitä teimme [koulutuksessa] väärin, hän sanoo.
