Enemmistö suomalaisista luottaa edelleen poliisiin, ilmenee sisäministeriön teettämän poliisibarometrin tuloksista. Vastausten mukaan 92 prosenttia luottaa poliisin toimintaan melko tai erittäin paljon.
Noin 85 prosenttia vastaajista arvioi, että poliisi kohtelee ihmisiä kunnioittavasti usein tai erittäin usein ja noin 76 prosenttia puolestaan arvioi, että poliisi tekee oikeudenmukaisia ja puolueettomia päätöksiä usein tai erittäin usein.
Poliisiin toimintaan luotetaan melko yhdenmukaisesti eri puolella Suomea. Lounais-Suomessa (noin 95 prosenttia) ja Länsi-Uudellamaalla luottamus oli korkeinta (94 prosenttia) ja pienintä Itä-Suomessa (89 prosenttia).
Suuria eroja luottamuksessa ikäryhmien tai sukupuolten välillä ei ollut havaittavissa. Iän myötä luottamus näyttäisi kuitenkin kasvavan jonkin verran. Eläkeläisistä noin 94 prosenttia luottaa poliisiin. Pienituloiset ja työttömät luottavat poliisin toimintaan vähemmän kuin muut.
– Kansalaisten luottamus poliisiin on korkealla tasolla. Tämäkin barometri osoittaa, että meillä on ammattitaitoiset ja hyvin koulutetut poliisit. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on luottamus poliisiin ja se ansaitaan joka päivä poliisin kenttätyössä ja rikostorjunnassa. Tätä haluamme ehdottomasti vaalia, toteaa sisäministeri Mari Rantanen (ps.) tiedotteessa.
Poliisin lisäksi Suomessa luotetaan myös muihin turvallisuusviranomaisiin kuten palo- ja pelastusviranomaisiin sekä hätäkeskusten ja puolustusvoimien toimintaan.
Vähättely ja asenteellinen käytös heikentävät luottamusta
Vastauksissa nousi esiin myös kielteisiä kokemuksia poliisista. Osa vastaajista kertoi kokeneensa poliisin käytöksen ylimieliseksi, törkeäksi, asenteelliseksi, vähätteleväksi tai syyllistäväksi. Osa kertoo poliisin syyllistyneen myös aggressiiviseen tai kovakouraiseen toimintaan kiinniottotilanteissa.
Lisäksi osa rikoksen uhreista kokee, että poliisi on suhtautunut heitä koskevaan rikosasiaan vähätellen. Vastausten mukaan etenkin seksuaalisen häirinnän ja seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneet ovat kokeneet epäluottamusta poliisia kohtaan. Monissa vastauksissa yhdistyy myös kokemus, että poliiseilla on taipumus vähätellä etenkin naisiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa.
Osa vastaajista myös epäilee, kohtelevatko poliisit tasa-arvoisesti kaikkia väestöryhmiä. Vastaajia huolettaa myös joidenkin poliisimiesten kohdalla epäillyt kytkökset äärioikeistoon ja lisääntyneet putkakuolemat.
Vastauksissa nousee esiin myös kokemuksia asenteellisesti tai puutteellisesti suoritetuista esitutkinnoista. Osa vastaajista kokee poliisin toimineen tutkinnassa asenteellisesti ja asettuneen selvästi toisen osapuolen puolelle. Vastaajien mukaan poliisi on ollut erittäin valikoiva myös sen suhteen, millaisia rikoksia se on suostunut ottamaan tutkittavaksi. Luottamusta poliisiin on vähentänyt etenkin se, jos kansalaisen tekemää rikosilmoitusta ei tutkita, vaikka asiasta olisi saatavilla näyttöä ja tekijä olisi selvitettävissä.
Nuorisorikollisuus huolettaa yhä useampaa
Poliisibarometrissa mitataan myös vastaajien kokemaa huolta eri rikosilmiöistä. Vuoden 2024 kyselyssä tutkimukseen lisättiin kysymykset nuorten tekemistä rikoksista, järjestäytyneestä ja jengirikollisuudesta sekä petosrikoksista. Muita tutkittavia rikosilmiöitä ovat esimerkiksi pahoinpitelyt, seksuaalinen ahdistelu, terrorismi ja viharikokset.
Vastaajista noin 84 prosenttia oli huolissaan nuorten tekemistä rikoksista, 73 prosenttia ampuma-aseella tehdyistä rikoksista, 76 prosenttia huumeiden käytöstä ja myynnistä julkisilla paikoilla ja 73 prosenttia järjestäytyneestä rikollisuudesta ja jengirikollisuudesta. Vähiten huolta koettiin asuntomurroista (46 prosenttia).
– Pyrimme vastaamaan ihmisten huoliin. Nuorten tekemien rikosten voimakas kasvu on onnistuttu pysäyttämään ja ryöstörikosten määrä on laskenut merkittävästi. Olemme puuttuneet yleisillä paikoilla lisääntyneeseen huumausaineiden myyntiin ja ohjanneet käyttäjiä edelleen hoitoon. Huumeiden maahantuontia ja välitystä on torjuttu useilla kansainvälisillä yhteisoperaatioilla, jotta Suomi pysyisi jatkossakin yhtenä maailman turvallisimmista maista, poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki sanoo.
Tutkimuksen sisällölliset muutokset ovat aika ajoin välttämättömiä, jotta barometrin kysymykset vastaavat poliisin toimintaympäristön muutoksia. Sekä rikollisuus että poliisitoiminta ovat muuttuneet. Järjestäytynyt rikollisuus ja jengirikollisuuden nousu Pohjoismaissa, terrorismin uhkan kasvu Euroopassa sekä tietoverkkorikollisuus ja kansainvälinen talousrikollisuus ovat saaneet kokonaan uusia muotoja kaikkialla maailmassa.
Turvallisuuden tunteessa suuria alueellisia eroja
Tutkimuksessa selvitettiin myös, kuinka vakavana ongelmana vastaajat pitävät rikollisuutta omassa lähiympäristössään. 72 prosenttia vastaajista ei pitänyt rikollisuustilannetta kovinkaan vakavana. Noin neljäsosa vastaajista piti tilannetta melko vakavana.
Itä-Uudenmaan alueen tilanne poikkeaa muista alueista. Jopa 34 prosenttia vastaajista piti lähialueensa rikollisuustilannetta melko tai erittäin vakavana. Pohjanmaalla puolestaan ainoastaan 16 prosenttia vastaajista piti rikollisuutta lähiympäristössään melko tai erittäin vakavana ongelmana.
Suomalaisten mielestä poliisin pitäisi näkyä arjessa nykyistä enemmän
Tutkimukseen vastanneet olivat sitä mieltä, että poliisin tulisi näkyä arjessa, ihmisten keskellä, nykyistä enemmän. Vastaajien mukaan poliisin suurempi näkyvyys lisäisi turvallisuudentunnetta ja tosiasiallista turvallisuutta. Näkyvyyden lisäksi liikennevalvonta, sekä väkivalta- ja huumerikosten selvittäminen koettiin nyt aiempaa tärkeämmäksi.
Kokonaisuutta katsottaessa kehityssuunta on kääntynyt kielteisemmäksi 2010-luvun puolivälissä. Syitä muutokseen ei tarkkaan tiedetä, mutta yhtenä syynä voidaan nähdä poliisien määrän väheneminen 2010-luvun puolessa välissä ja rikollisuudessa tapahtuneet monet muutokset.
Moni ei ilmoita rikoksesta, koska ei usko sen johtavan mihinkään
Rikokset voidaan jakaa karkeasti kolmeen rikostyyppiryhmään: omaisuusrikokset, väkivaltarikokset ja seksuaalirikokset. Omaisuusrikoksista kuten esimerkiksi asuntomurroista tai murtojen yrityksistä 77 prosentista tehdään rikosilmoitus. Väkivaltarikoksista, kuten aseellisista uhkauksista tai ryöstöistä tai niiden yrityksistä 32 prosenttia tapauksista tehdään rikosilmoitus. Seksuaalirikoksista ilmoitetaan poliisille ainoastaan 6–9 prosenttia.
Yleisin syy jättää rikos ilmoittamatta poliisille oli se, että rikosta ei pidetä kyllin vakavana. Tämä koski erityisesti omaisuusrikoksia. Ilmoitushaluttomuuteen saattaa vaikuttaa myös se, että asiaa pidetään yksityisenä tai pelätään kostotoimia. Nämä syyt liittyvät usein väkivaltarikoksiin ja seksuaalirikoksiin.
Omaisuusrikosten osalta ilmoitushaluttomuutta voi selittää myös se, että suuri osa omaisuusrikoksista jätetään tutkimatta. Viime vuonna omaisuusrikosten selvitysprosentti oli koko maassa 37,4 prosenttia. Entiset poliisit kertoivat vuonna 2021, että heille on annettu määräys jättää vähäiset omaisuusrikokset välittömästi tutkimatta eli niin sanotusti tappaa tutkinnat. Tällaisia ovat esimerkiksi polkupyörävarkaudet.
Noin 61 prosenttia vastaajista arvioi, että poliisi onnistuu kohtuullisen hyvin ennalta estämään väkivaltarikollisuutta tai väkivallalla uhkailua Suomessa. Noin puolet vastaajista arvioi, että poliisi onnistuu kohtuullisen hyvin saamaan murtovarkaat kiinni.
Väkivaltarikoksissa selvitysprosentti oli koko maan osalta viime vuonna 62,1 prosenttia. Pimeinä tulleiden väkivaltarikosten selvitysprosentti oli vain 31,4 prosenttia. Pimeillä väkivaltarikoksilla tarkoitetaan rikoksia, joiden tekijä ei ole ennalta tiedossa.
Poliisibarometri on toteutettu sisäministeriön, Poliisiammattikorkeakoulun ja Tilastokeskuksen yhteistyönä. Poliisibarometri on tutkimussarja, jossa tutkitaan kansalaisten arvioita poliisin toiminnasta ja Suomen sisäisen turvallisuuden tilasta. Barometrin aineisto kerättiin syksyllä 2024. Tutkimuksen otokseen poimittiin 8 500 henkilöä Suomen väestöä koskevasta Tilastokeskuksen tietokannasta. Tutkimuksen perusjoukossa olivat Manner-Suomessa asuvat 15–79 -vuotiaat henkilöt. Tutkimukseen vastasi yhteensä 4 164 henkilöä ja vastausprosentti oli noin 49,0 prosenttia.
