Tuoreessa Talouspolitiikan arviointineuvoston policy briefissä tarkastellaan Suomen työmarkkinoiden tehokkuutta 1960-luvulta nykypäivään. Policy brief pohjautuu Henri Keräsen ja Niklas Gäddnäsin Talouspolitiikan arviointineuvostolle laatimaan taustaraporttiin, jossa arvioidaan Suomen työmarkkinoiden tehokkuutta tutkimalla avoimien työpaikkojen ja työttömien työnhakijoiden suhdetta eri ajanjaksoilla.
Tehokas työttömyysaste on työmarkkinoiden tehokkuuden mittari, joka kertoo minkälaista työttömyysastetta kansantaloudessa on kustannustehokasta tavoitella. 1990-luvun laman myötä tehokas työttömyysaste kasvoi reilusti sen ollessa nykyään noin kuusi prosenttia. Verrattain korkea tehokas työttömyysaste kertoo, etteivät Suomen työmarkkinat ole toipuneet lamasta ennalleen.
Tutkijat toteavat, että kitkaisilla työmarkkinoilla havaitaan luonnollisesti aina jonkin verran työttömyyttä, kun työntekijät etsivät itselleen työpaikkoja ja työnantajat yrityksiinsä sopivia työntekijöitä.
Koska työsuhteita syystä tai toisesta ajan myötä tuhoutuu ja uusien työsuhteiden luominen vaatii vaivaa ja aikaa niin työntekijältä kuin työnantajaltakin, työmarkkinoilla on samanaikaisesti sekä avoimia työpaikkoja että työttömiä työnhakijoita.
Tehokas työttömyysaste on Suomessa verrattain korkea
Tehokas työttömyysaste tarkoittaa optimaalista tasapainoa työttömyydestä ja avoimista työpaikoista aiheutuvien yhteiskunnallisten kustannusten välillä.
Raportin mukaan tehokas työttömyysaste on ollut Suomessa viime vuosina verrattain korkea (noin 6 %). Vuoden 2022 aikana, kun avoimia työpaikkoja oli ennätysmäisen paljon, tehokas työttömyysaste lähestulkoon saavutettiin.
Vuoden 2022 työmarkkinakireys vertautuu 1990-luvun lamaa edeltäneeseen aikaan, jolloin avoimia työpaikkoja oli viimeksi yhtä paljon suhteessa työttömiin työnhakijoihin. Silti havaittu työttömyysaste oli viime vuonna lähes seitsemän prosenttia, eli noin kaksinkertainen vuoteen 1990 verrattuna.
– Avoimien työpaikkojen suuresta määrästä huolimatta, työmarkkinat eivät missään vaiheessa olleet liian kireät vuonna 2022. Tehokasta työttömyysastetta ei täysin saavutettu ja työmarkkinoiden tehokkuus olisi parantunut, jos avoimia työpaikkoja olisi ollut enemmän ja työttömyyttä vähemmän, eli työmarkkinat olisivat olleet kireämmät, toteaa Henri Keränen.
Tehokas työttömyysaste noussut ajan saatossa
Policy briefissä kuvataan Suomen työmarkkinoiden kehitystä 1960-luvulta nykypäivään. Tarkastelussa hyödynnetään Beveridge-käyrää, joka kuvaa avoimien työpaikkojen ja työttömyyden välistä keskinäistä suhdetta eli työttömyyttä havaitaan vähemmän silloin, kun avoimia työpaikkoja on enemmän.
Suomen Beveridge-käyrien jyrkkyys on pysynyt vakaana, mutta ajan myötä käyrä on siirtynyt ulommas. Mitä enemmän avoimia työpaikkoja tarvitaan saavuttamaan jokin tietty työttömyyden taso, sitä heikommin työmarkkinat toimivat. Työmarkkinoiden tehokkuus on siis heikentynyt.
Merkittävin siirtymä työmarkkinoilla tapahtui 1990-luvun alun laman aikaan, kun työttömyys kasvoi vuonna 1994 yli 17 prosenttiin. Sen jälkeen työttömyys ei ole laskenut alle kuuden prosentin.
Jos vuosien 1978–1990 Beveridge-käyrä pätisi edelleen, olisi tehokas työttömyysaste noin kolme prosenttia eli suunnilleen puolet nykyisestä tasosta.
