Suomessa aineellinen elintaso (BKT/henkilö) on vähän alle vuoden 2008 tason. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa se on taas kasvanut toistakymmentä prosenttia. Keskeinen syy on Suomen tuottavuuden (BKT/työtunti) kasvun pysähtyminen. Syylliseksi on ehdotettu muun muassa yritysjohdon puutteellista kunnianhimoa – viimeksi Helsingin Sanomat 8.9.2025. Esimerkiksi professori Marko Kohtamäen mukaan Suomessa vallitsee yrityskulttuuri, joka estää kannustamisen ja riskinoton.
Tässä on enemmän kuin totuuden siemen. Talouden kasvu syntyy viime kädessä innovaatioista eli paremmista tuotteista, palveluista ja johtamis- ja toimintatavoista. Näin saadaan aikaan enemmän BKT:tta tai muuta hyvinvointia samoilla panostuksilla. Innovaatiot vastaavasti syntyvät, kun otetaan riskiä ja yritetään käyttää tutkimus- ja kehitystyön tuloksia tekemään näitä uusia parempia tuotteita, palveluita ja tapoja toimia.
Uuden tekeminen on kuitenkin aina riskipitoista: kustannukset lankeavat maksettavaksi nyt, uuden pärjäämisestä ei ole takeita, ja mahdollisen onnistumisen hedelmät kerätään joskus myöhemmin. Vasta kokeilut markkinoilla paljastavat, oliko ponnistelun tulos onnistunut innovaatio vai ei. Vähän vähemmän riskipitoinen investointi on imitoida muiden onnistuneita innovaatioita, mutta tässäkin on vastaavat etupainotteiset kustannukset ja epäonnistumisen vaarat.
Kunnianhimo riskien ottoon ja kannustavan palkitsemisen kulttuuri eivät synny tyhjiössä. Yhteiskunnan pelisäännöt ohjaavat millaisia insentiivejä kunnianhimoon ja isosti tekemiseen yrityksessä kannattaa olla.
Ilman sen syvempääkin talouden ymmärrystä pitäisi olla selvää, että projektiin kannattaa investoida, jos siitä saatava riskeillä painotettu verotuksen jälkeinen nettotulos on riittävän hyvä. Muussa tapauksessa panostukset ovat odotusarvoisesti tappiollisia.
Tämä avaa politiikan mahdollisuuksia vaikuttaa innovointiin ja sitä kautta talouden kasvuun. Yrittäjän ja potentiaalisen innovaattorin verotus vaikuttaa siihen, kannattaako tehdä pitkää päivää, ottaa riskiä ja haluta tehdä asioita isosti.
Verotus vaikuttaa
Ensiksi kireä marginaalivero nostaa rimaa, jonka mahdollisesti onnistuneen innovoinnin tulosten pitää ylittää. Se siis vähentää kannusteita innovointiin ja sitä kautta kasvuun. Tästä on jo kosolti laadukkaiden tutkimusten tuloksia (1).
Toiseksi kasvu vaatii myös uutta teknologiaa ja osaamista eli investointeja koneisiin, laitteisiin ja ennen kaikkea aineettomaan omaisuuteen. Investoinnit lisäävät ja kohentavat työntekijöiden käytössä olevia työkaluja, ja suurempi ja uudempi pääomakanta antaa paremmat eväät tuottavuuden kasvulle.
Verrataanpa Suomea Pohjoismaihin OECD:n aineistoilla. Kuviossa 1 tarkastellaan investointeja per työtunti. Tämä kuvaa BKT-suhdetta paremmin sitä, miten työkalut ja osaaminen kasvavat ja kehittyvät, kun Suomessa myös BKT mataa. Kuviosta 1 havaitaan, että Suomessa investoidaan paljon vähemmän kuin Pohjoismaissa. Ero on erittäin suuri aineettomissa investoinneissa.
Syy eroon ei voi olla verotuksen yleisessä tasossa, sillä ne ovat samankaltaisia. Kuviossa 2 verrataan OECD:n laskelmia aineettomien investointien rajaveroasteista. Siinä Suomi erottuu. Tämä vihjaa, että verotuksen yksityiskohtien erot voisivat olla eräs keskeinen tekijä investointien ja isosti tekemisen puutteeseen.
Yhden euron lisätuoton rajaveroaste voi ylittää 43 prosenttia
Kerrataanpa, miten yrityksen verotus Suomessa toimii. Listaamattomien yhtiöiden verotuksessa tulos jaetaan mekaanisesti pääoma- ja ansiotuloksi. Osa osingosta katsotaan pääomatuloksi ja loppu ansiotuloksi. Jako tehdään nettovarallisuuden mukaan. Tästä seuraa se, että mitä enemmän pääomaa on yhtiön taseessa, sitä suurempi osa tuotoista katsotaan korvaukseksi pääomalle. Tämä vääristää yritysten kannusteita investoida. Ääritapauksessa yrityksen voi olla kannattavaa investoida jopa negatiivisen tuoton kohteisiin nettovarallisuuden kasvattamisesta saatavien etujen vuoksi.
Lisäksi poistosääntöjen vuoksi verohyöty on suurin investoimalla rakennuksiin. Seinät ja katto ovat tarpeen tuotannolle, mutta riskinotto investoimalla enemmän aineettomaan pääomaan tuottaisi suuremmat tuottavuus- ja kasvuvaikutukset kansantalouteen.
Listaamattomien yhtiöiden verotuksessa on neljä keskeistä parametria: niin sanottu normaalituottoaste (8 prosenttia) ja osuus, joka osinkotuotosta sälytetään omistajan verotukseen (25 prosenttia tai 85 prosenttia). Kolmas parametri on 150 000 euroa, johon asti osuus on 25 prosenttia ja 85 prosenttia tämän eurorajan ylittävältä osalta.
Nykymaailmassa normaalituotto on paljon alle 8 prosenttia. Myös euromääräinen raja on keinotekoinen ja turha. Tuore tutkimus (2) osoittaa, että oikein valituilla parametreilla ja poistosäännöillä Suomen järjestelmä voidaan korjata ja poistaa väärät kannusteet.
Neljäs keskeinen parametri on 20 prosentin yhteisövero, jonka jälkeen jäljelle jäävästä tuotosta maksetaan osinkoveroa osingon suuruuden mukaan.
Tämän seurauksena yhden euron lisätuoton rajaveroaste voi ylittää 43 prosenttia. Riskittömän pankkitalletuksen yhden euron lisätuotosta puolestaan maksetaan vähemmän (30 prosenttia tai 34 prosenttia). Tämä on nurinkurista!
Riskittömän pankkitalletuksen verotaakan tulisi pikemmin toimia ylärajana riskillisen toiminnan tuottojen verotaakalle.
Edelliset päättelyketjut avaavat politiikalle mahdollisuuksia kohentaa kannustamista, riskinottoa ja halua tehdä asioita isosti yrityksissä.
Aluksi voisi riittää verotuksen yksityiskohtien viilaaminen ilman merkittävää verotuksen kokonaisuuden muuttamista. Ellei tämä ala riittää, on syytä katsoa laajempia uudistuksia.
Diagnoosi siis ehdottaa neljää lääkettä:
- Lääke nro 1: alennetaan korkeimmat marginaaliverot alle IMF:n ehdottaman 44 % ylärajan (3)
- Lääke nro 2: onnistuneesta innovoinnista palkitsemisen siirtäminen kevyemmän verotuksen piiriin
- Lääke nro 3: listaamattomien yritysten verotuksen parametrien säätäminen neutraaliksi
- Lääke nro 4: aineettoman pääoman käsittely verotuksessa
Kyllä, paremmalla veropolitiikalla voidaan auttaa yrityksiä kunnianhimoon ja riskinottoon.
1) Esimerkiksi Ufuk Akcigit, John Grigsby, Tom Nicholas, Stefanie Stantcheva (2922). Taxation and Innovation in the Twentieth Century, The Quarterly Journal of Economics, Volume 137, Issue 1, February 2022, Pages 329–385, https://doi.org/10.1093/qje/qjab022
2) S. Kari ja O. Ropponen (2024). Designing Net Asset-Based Income-Splitting Rules under Dual Income Tax, Nordic Tax Journal 2024: 1–19, https://doi.org/10.2478/ntaxj-2024-0005.
3) IMF (2017). Tackling Inequality. Fiscal Monitor, World Economic and Financial Surveys 17.
