Kun Vladimir Putinin käynnistämästä täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan on kulunut kaksi vuotta, on esitetty arvioita, joiden mukaan sodan pitkittyminen on omiaan vain vahvistamaan Venäjän asemia. Jotkut tällaisia näkemyksiä esittäneistä kommentaattoreista ovat jopa kehottaneet Ukrainaa tavoittelemaan rauhaa siinäkin tapauksessa, että se edellyttäisi alueluovutuksia.
– Putinin sota on kaikissa tapauksissa epäonnistunut. Kuten Carl von Clausewitz (1780–1831) on tunnetusti korostanut, sodassa ei ole viime kädessä kyse ihmisten tappamisesta ja omaisuuden tuhoamisesta, vaan keinosta saavuttaa tiettyjä poliittisia päämääriä, amerikkalainen turvallisuuspolitiikan asiantuntija, tohtori Rajan Menon huomauttaa New York Times -lehdessä.
Siinäkin erittäin epätoivottavassa tilanteessa, että osa Ukrainaa jäisi Venäjän hallintaan, Putinin asema olisi hänen mielestään huonompi kuin ennen täysimittaisen hyökkäyssodan aloittamista.
– Jos Putinin sodan päätavoitteena oli pitää Ukraina Venäjän poliittisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti Venäjän vaikutuspiirissä, sillä on ollut päinvastainen vaikutus. Ukrainan johtajat ja kansalaiset – etenkin nuoremmat sukupolvet – ovat päättäneet, että heidän tulevaisuutensa on lännessä, Menon sanoo.
– Ukrainalainen kansallismielisyys heijastaa syvää alueellista ja kielellistä identiteettiä, jota määrittelee erottautuminen Venäjästä ja suoranainen vastenmielisyys Venäjää kohtaan. Putin saattaa jäädä historiaan yhtenä tämän kehityksen tärkeimmistä katalysaattoreista. Ottaen huomioon, että Putinin mielestä venäläiset ja ukrainalaiset ovat oikeastaan yhtä ja samaa kansaa, tulos on erityisen ironinen, Menon toteaa.
Vaikka Venäjä pyrkii määrätietoisesti heikentämään Euroopan yhtenäisyyttä, Menon muistuttaa Putinin hyökkäyssodan pikemminkin vahvistaneen eurooppalaisten valtioiden yksimielistä tukea Ukrainalle. Tätä ilmentää osaltaan myös se, että Ukraina käy vihdoin virallisia neuvotteluja EU-jäsenyydestä.
– Lisäksi kyse on Natosta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli kiistatta yritys estää liittokunnan laajentuminen itään. Se kuitenkin sai kaksi muuta maata, Suomen ja Ruotsin, hakemaan Naton jäsenyyttä. Molemmilla on ensiluokkaiset asevoimat, eikä kumpikaan ollut osoittanut liittymisaikeita ennen hyökkäystä. Niiden jäsenyyden myötä Venäjä joutuu entistä ahtaammalle, eikä vähiten Itämerellä ja Suomen kanssa jaetulla yli 1300 kilometrin pituisella maarajalla, Menon sanoo.
– Jopa Saksassa, joka on perinteisesti herkkä Venäjän turvallisuusintressien suhteen, tunnelma on muuttunut. Nyt Saksan puolustusministeri varoittaa, että Venäjästä on tullut vakava, kasvava uhka, Menon toteaa.
– Putin on suhtautunut Ukrainaan vertaansa vailla olevana saaliina, joka kuuluu Venäjälle. Sota, jonka hän aloitti saadakseen maan haltuunsa, on kuitenkin taannut sen, ettei hän tule sitä koskaan saamaan.
