Sitran Millä rahalla? -selvityksen mukaan elinikäiseen oppimiseen kanavoitiin viime vuonna yhteensä 18,9 miljardia euroa. Kansainvälisessä vertailussa Suomen koulutusinvestoinnit ovat suurimpien joukossa, samoin niiden julkinen rahoitusosuus. Valtion ja kuntien osuus kokonaissummasta oli 15,5 miljardia eli yli 80 prosenttia ja yksityisen sektorin osuus loput 3,4 miljardia euroa.
Valtaosa varoista eli 16,6 miljardia käytettiin koulutukseen ja 2,3 miljardia euroa oppijoiden toimeentulon tukemiseen.
– Koulutus on tunnetusti yksi Suomen vahvuuksista, mistä kertovat vaikkapa hyvät tulokset nuorten osaamista mittaavissa PISA-tutkimuksissa. Jatkossa tarve uusien tietojen ja taitojen oppimiselle korostuu myös työuran aikana, sillä tekoäly ja digitalisaatio muuttavat vahvasti niin työn sisältöjä kuin tekemisen tapoja. Elinikäisen oppimisen polkujen ja niiden rahoituksen kirkastaminen onkin tärkeää sekä Suomen kilpailukyvyn että hyvinvoinnin näkökulmasta, kertoo Sitran Osaamisen aika -projektin johtaja Helena Mustikainen tiedotteessa.
Julkisista varoista yli 80 prosenttia ohjattiin kuntien kautta varhaiskasvatukseen, esiopetukseen ja peruskouluun. Kunnat käyttivät näihin itse viime vuonna 7,2 miljardia euroa. Lisäksi ne saivat perusopetukseen varoja valtiolta.
Valtioneuvostossa koulutuksen rahakirstua hoitaa neljä eri ministeriötä. Opetus- ja kulttuuriministeriö kanavoi 4,5 miljardia korkeakouluille, toisen asteen koulutukseen ja aikuiskoulutukseen, kun taas ja valtiovarainministeriö rahoittaa 3,5 miljardilla perusopetusta osana kunnille myönnettävää peruspalveluiden valtionosuutta. Myös työ- ja elinkeinoministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön budjetteihin sisältyy koulutusrahoitusta.
Julkisrahoitteisen järjestelmän ulkopuolella rahavirrat hajaantuvat, joten kokonaiskuvan muodostaminen koulutuksen yksityisestä rahoituksesta ei ole selvityksen mukaan aivan helppoa.
Yritykset kantavat tällä hetkellä suurimman vastuun työuran aikaisen oppimisen rahoituksesta. Niiden koulutusinvestoinnit on selvityksessä arvioitu noin miljardiksi euroksi, mutta summa on todennäköisesti tätä suurempi. Työnantajan maksama ja työajalla tapahtuva henkilöstökoulutus on useimmille suomalaisille uran aikana tärkein kouluttautumisen muoto.
– Jos on kyse muusta kuin henkilöstökoulutuksesta, työuran aikaisen koulutuksen maksaa useimmiten opiskelija itse. Oppijoiden omat panostukset koulutukseen ovatkin merkittävät muun muassa erilaisten osallistumismaksujen ja materiaalikulujen muodossa, toteaa johtava asiantuntija Sinimaaria Ranki Sitrasta.
Tilastokeskuksen aikuiskoulutustutkimuksessa työvoimaan kuuluvista noin 2,5 miljoonasta suomalaisesta vajaa puolet eli 1,2 miljoonaa ilmoitti osallistuneensa vuonna 2017 työhön tai ammattiin liittyvään aikuiskoulutukseen.
Opiskelijoiden erilaisiin elämänvaiheisiin on tarjolla monenlaista tukea opintotuesta apurahoihin ja aikuiskoulutustuesta vuorottelukorvauksiin. Julkinen tuki oppijoille kanavoidaan Kelan, Koulutusrahaston, työttömyyskassojen, työeläkeyhtiöiden ja vakuutusyhtiöiden kautta.
– Oma ansiotulo on työelämässä olevan oppijan paras turva, sillä kouluttautumisen tuet ja korvaukset ovat pääosin ansiosidonnaisia. Tukien kantava ajatus näyttäisi olevan se, että ihmisellä on ansiotasoltaan tasainen tai nouseva työura, jossa on vain hetkellisiä katkoksia, Ranki huomauttaa.
Selvitys mahdollistaa Sitran mukaan kiinnostavia rinnastuksia. Työuran aikaiseen oppimiseen verrattuna lasten ja nuorten koulutukseen käytetään noin kolminkertainen määrä varoja. Jos taas tarkastellaan ihmisen elinkaarta, työura on usein pituudeltaan kaksinkertainen koulutusjärjestelmän täyteen opiskeluaikaan verrattuna.
Selvitys on tehty osana Sitran Osaamisen aika -projektin valmistelua. Kolmivuotinen projekti käynnistyy lokakuussa ja sen tavoitteena on tukea yhteiskunnallisia toimijoita ja fasilitoida keskustelua elinikäisen oppimisen kehittämisestä Suomessa.
