Sisäministerin valtiosihteeri Akseli Koskela kertoo tunnelmiaan Liettuassa järjestetystä EU:n epävirallisesta ulkorajavalvontakokouksesta viime viikon lopulla.
– Nousimme busseista liettualaiseen maalaismaisemaan, keskelle peltoja ja lehtimetsäsaarekkeita. Kun lumisesta idyllistä käänsi katsetta 180 astetta, avautui syy sille, miksi meidät ajettiin aamuvarhaisella tälle kenttäretkelle: Se oli kolmimetrinen raja-aita Liettuan ja Valko-Venäjän välillä, mikä pilkkoi maisemaa ja teki selväksi, että Liettua haluaa kertoa meille jotakin: Ulkorajojen fyysinen suojaaminen ja erityisesti sen resurssointi kuuluisi EU:n yhteiselle agendalle. Luvattomat rajanylitykset tulisi pysäyttää. Fortress Europe, hän kirjoittaa blogissaan.
Liettua, Kreikka, Puola ja Itävalta olivat kutsuneet koolle EU:n jäsenmaiden sekä laajemmin Schengen-järjestelmään osallistuvien maiden edustajat. Komissaari Ylva Johansson, Frontex, Europol sekä EU:n perusoikeusvirasto olivat läsnä Vilnassa pidetyssä konferenssissa.
Koskelan mukaan neljä järjestävää maata olivat valmistelleet kokousta varten yhteisen julistusluonnoksen, joka kaikkien odotettiin allekirjoittavan.
– Näin ei käynyt, vain 16 jäsenmaata allekirjoitti julistuksen. Suomi ei ollut yksi heistä. Syynä kokoukseen ja yhteiseen julistukseen on muun muassa rajavalvontaa koskeva monivuotinen toimintapolitiikka, jota komissio parhaillaan valmistelee. Ulkorajavalvontaan halutaan tiukempia toimia (mm. piikkilankaa) ja niihin EU-rahoitusta, jotta hybridivaikuttamisen uhrien toteuttamat rajanylitykset saataisiin loppumaan, hän kertoo.
Koskelan mukaan tämä ei ollut Suomen viesti kokouksessa.
– Puhuin meidän kokemuksistamme ulkorajavalvonnassa ja luottamuksesta Schengenin rajasäännöstön kehittämiseen. Me haluamme kokonaisvaltaista lähestymistä ja edistystä myös muuttoliikekysymyksissä. Schengenin kehittyvä arviointimekanismi takaa mielestämme rajavalvonnan korkean laadun ja antaa mahdollisuuden huomioida paikalliset olosuhteet sekä uhat, hän kirjoittaa.
Koskela toteaa, että ”Euroopan aitaaminen olisi paitsi merkittävä provokaatio, myös äärimmäisen kallis hanke ja vuotava seula”.
– Kilometri aidattua ja teknisesti valvottua rajaa voi maksaa lähes miljoona euroa. Suomella on maaulkorajaa yli 1[nbsp]300 kilometriä. Mihin sinä käyttäisit sellaisen summan yhteistä rahaa?
Koskela kertoo, että sinne peltojen keskelle kyyditettiin myös toistakymmentä toimittajaa kameroineen, pystytettiin mikit nopeaa tiedotustilaisuutta varten.
– Ministerit kokoontuivat kuuntelemaan kuinka Liettuan, Kreikan, Puolan ja Itävallan sisäministerit vaativat merkittäviä aitainvestointeja pikaisella aikataululla. Oma katseeni harhaili siellä rajan toisella puolella Valko-Venäjällä, jossa edessämme lepäsi veistoksellinen lehtipuumetsä.
Koskelan mielestä sivistyneeseen eurooppalaiseen ulkorajapolitiikkaan kuuluu ongelman juurisyiden ratkominen sekä kansainvälisten perus- ja ihmisoikeussitoumusten kunnioittaminen.
– Diplomaattiset keinot ja neuvottelut kolmansien maiden, kuten Irakin, kanssa ovat keinoja, joilla voidaan vähentää ihmisten hyväksikäyttöä. Ulkorajan tilkitseminen ei ratkaise ongelmaa, se voi ennemmin toimia provokaattorina.
Hän toteaa, että on paljon toimia, joita Suomikin odottaa Euroopan komissiolta.
– Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan kehittämisen ohella komission olisi syytä selventää oikeudellista viitekehystä niihin tilanteisiin, joissa maahantulijoita välineellistetään hybridivaikuttamisen uhreina. Kuten Belgian sisäministeri totesi, Kreikan ulkoraja on myös Belgian raja. Schengen vaatii yhteistä vastuunkantoa, Koskela kirjoittaa.
– EU tai komissio eivät istu tässä tilanteessa pelkästään käsiensä päällä, antoihan komissio hiljattain asetusesityksen, jolla pyritään löytämään keinoja Valko-Venäjän rajalla toteutuneen tyyppisiin hybridivaikuttamistilanteisiin. Muuttoliikkeen välineellistämiseen puututaan myös paremmalla määrittelyllä Schengenin rajasäännöksissä, hän jatkaa.
