Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen, SDP:n kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta sekä 12 muuta kansanedustajaa ovat jättäneet hallitukselle kirjallisen kysymyksen sisällissodan muistamisen rahoituksesta.
Edustajat pyytävät opetus- ja kulttuuriministeriötä osoittamaan tarvittavat määrärahat Suomen sotasurmat 1914–22 -tietokannan päivittämiseen, sisällissodan muistomerkkien kunnostamiseen sekä jäljellä olevien joukkohautojen tutkimiseen ja vainajien asianmukaiseen kohteluun.
– Sisällissodan muistovuotta on vietetty rakentavassa hengessä, ja myös valtion ylin johto on osallistunut muistotapahtumiin. Sadan vuoden takaisia traagisia tapahtumia on muisteltu hienolla ja arvokkaalla tavalla kulttuurin, tapahtumien ja tutkimuksen avulla. On tärkeää, että nyt sata vuotta myöhemmin kykenemme käsittelemään kiihkottomasti sisällissodan syitä ja seurauksia, Pekonen sanoo.
Sotasurmia koskevaan tietokantaan on kerätty tietoja sisällissodassa surmansa saaneista henkilöistä. Tietokanta laadittiin valtion avustuksella vuosituhannen vaihteessa. Tietokanta ei ole kuitenkaan täydellinen, vaan tietoja pitäisi päivittää. Rahoitushakemuksia päivittämiseksi onkin tehty, mutta rahaa ei ole myönnetty. Pekosen mielestä arvokas projekti on syytä saattaa päätökseen.
Feldt-Ranta näkee sadan vuoden takaisen tragedian muistamisen tärkeänä sekä uhrien että tulevaisuuden kannalta. Hänen isoisänsä isä vangittiin ja teloitettiin tämän toimittua punaisten riveissä.
– Sata vuotta sitten eriarvoisuus ja katkeruus jakoivat kansakunnan kahtia ja johtivat järkyttävään tragediaan. Muistaminen on tärkeää, jotta vastaavanlaiset tapahtumat eivät enää koskaan toistuisi. Muistomerkit voivat parhaimmillaan lisätä ymmärrystä ja tietoisuutta vuoden 1918 tapahtumista, hän sanoo.
Kansanedustajien mukaan erityisesti hävinneen osapuolen muistomerkkejä jouduttiin odottamaan pitkään sodan päättymisen jälkeen. Nyt monet niistä kaipaavat kunnostusta.
– Sisällissodan uhrit, heidän sukunsa ja tulevat sukupolvet ansaitsevat paikan muistamiseen. Näin muistovuonna olisi tärkeää, että valtio osoittaisi tarvittavat varat, jotta loputkin joukkohaudat saadaan tutkittua ja vainajat saatettua hautausmaan lepoon tai joukkohautapaikat muutettua virallisiksi sisällissodan hautausmaiksi, Feldt-Ranta sanoo.
