Sijoittaja ja tietokirjailija Kim Väisäsen mukaan Suomi on viimeisen parinkymmenen vuoden ajan kuulunut lähes poikkeuksetta vertailuiden kymmenen kärkeen, mutta kyseiset lasku- ja arviointiharjoitukset eivät ole näkyneet bruttokansantuotteen kasvuna tai julkisen talouden kestävyytenä.
Väisänen mainitsee Aktia Pankin pääekonomisti Lasse Corinin tutkimuksen, jonka mukaan vuosien 2013-2022 talouskasvu oli heikointa sitten sisällissodan. Sen arvioiden perusteella pankkikriisin ja toisen maailmansodan aikaan meni taloudellisesti paremmin.
– Sadan miljardin euron kysymys on, että miten ihmeessä Suomi on onnistunut yhdistämään yhden maailman korkeimmista veroasteista nopeaan julkiseen velkaantumiseen, alati rapistuviin palveluihin, ja 16 vuoden olemattomaan talouskasvuun? Varsinkin, kun kotimaassa korkeaa veroastetta on pidetty monissa piireissä talouskasvun takeena. Melkeinpä sen vaatimuksena, hän pohtii Talouselämän kolumnissaan.
Väisänen kuvailee Suomea vanhan kiinalaisen sanonnan ”paperitiikeriksi”, joka on heikko tosiasiassa, mutta näennäisen vahva paperilla.
– Kotimaamme pärjää teoriassa, mutta ei kylmässä ja kovassa reaalimaailmassa. Suomi on kuin keihäänheittäjä, joka tikkaa harjoituksissa 90 metrin rajaa, mutta tosipaikan tullen 70 metriä on tiukassa, hän toteaa.
Väisänen lainaa kolumnissaan taloustieteilijöitä ja kuvailee tilannetta paradoksaaliseksi asetelmaksi, jossa ”Suomi on edellytyksiinsä nähden alisuoriutuja”. Väisänen tarttuu myös valtiovarainministeriön aiempiin lausuntoihin, ja kysyy, että voiko Suomea oikeastaan enää pitää taloudellisen arvioinnin mittapuulla Pohjoismaana.
