SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta (sd.) sanoo, että työnantajapuoli on viime vuosina osoittanut poikkeuksellisen selvästi haluavansa vahvistaa omaa valtaansa ja heikentää työntekijöiden edunvalvontamahdollisuuksia ja -kykyä.
– Olemme nähneet Metsäteollisuuden irtautumisen valtakunnallisesta työehtosopimisesta ja Teknologiateollisuuden temppuilun valtakunnallisen työehtosopimisen kanssa, Eloranta totesi Teollisuusliiton liittokokoukselle maanantaina.
Hänen mielesestään työnantajapuolen ykköstavoitteita tulevaan hallitusohjelmaan on työntekijöiden lakko-oikeuden rajoittaminen. Tavoite tukee Elorannan mukaan oikeistokonservatiivien halua viedä ammattiyhdistysliikkeeltä toimintamahdollisuudet ja -välineet pois.
– Työtaisteluoikeuden rajoittaminen vallitsevissa olosuhteissa olisi selvä vallan ja voiman siirto työntekijöiltä työnantajille. Sitä varmasti monet haluavatkin, mutta me emme.
Eloranta sanoi, että työnantajien silmätikkuina ovat olleet erityisesti tukilakot ja poliittiset lakot. Esillä on ollut myös lakkosakkojen roima korotus ja jopa lakkoon osallistuvien työntekijöiden henkilökohtainen korvausvelvollisuus.
Eloranta korosti kuitenkin tukilakkojen ja poliittisten lakkojen merkityksen kasvavan tulevaisuudessa, kun työnantajat hajauttavat neuvotteluja yritystasolle ja luopuvat valtakunnallisesta liittojen välisestä sopimisesta. Samalla Elinkeinoelämän keskusliitto EK on vetäytymässä kolmikantaisista neuvotteluista.
– Jos jotain, niin työrauha- ja neuvottelujärjestelmän lainsäädäntöä on käsiteltävä kolmikantaisesti ja siitä on myös sovittava kolmikantaisesti, Eloranta linjasi.
Elorannan mukaan työntekijöillä pitää jatkossakin olla mahdollisuus käyttää työtaistelutoimia poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamiseksi – etenkin, jos päättäjät pyrkivät tuomaan yksipuolisesti työntekijöiden oikeuksia ja asemaa heikentäviä esityksiä kesken vaalikauden.
– Poliittiset työtaistelutoimenpiteet tulee ymmärtää demokraattisessa oikeusvaltiossa nimenomaisesti poliittisten osallistumisoikeuksien käyttämisenä.
Elorannan mukaan valta ei katoa, jos sitä työntekijöiltä ja niiden järjestöiltä viedään.
– Se vain siirtyy työnantajille. Viime kädessä kysymys on siitä, voimmeko palkansaajaliikkeenä vaatia ja edellyttää vai vain pyytää ja toivoa.