Vaasan yliopiston Ylihyväksi nimetystä neuvotteluhuoneesta näkyy yksi Suomen tunnetuimmista maamerkeistä, Helsingin rautatieaseman torni.
Kun ikkunasta kurkistaa viistosti vasemmalle, silmiin osuu Ateneumin taidemuseon mainoslakana, jossa kerrotaan vaasalaissyntyisen kuvataiteilijan Eero Nelimarkan näyttelystä. Pohjanmaalla sijaitseva rannikkokaupunki hallitsee kesäistä Rautatientorin ympäristöä.
– Vielä en ole Nelimarkkaa ehtinyt käydä katsomassa, Vaasan yliopiston rehtori Minna Martikainen tunnustaa, kun istahdamme yliopiston Helsingin kampuksen neuvotteluhuoneeseen tekemään haastattelua noin kuukautta ennen lukuvuoden avajaisia.
Vaasan yliopiston valomainos nousi Rautatientorin laidalle viime keväänä. Yliopiston pääkampus – Suomen kauneimmaksikin kehuttu – sijaitsee meren äärellä Vaasan Palosaaressa 420 kilometrin päässä. Oman työaikansa Martikainen jakaa Vaasan ja Helsingin välillä sen mukaan, missä häntä kulloinkin tarvitaan.
Helsingin Mikonkadun toimitilassa on työpisteiden ohella kunnon neuvottelu- ja ryhmätyötilat sekä pari etätenttien suorittamiseen soveltuvaa työpistettä. Eteisaulan vastaanottotiskin vieressä olevassa lapussa opiskelijoita muistutetaan, että ovisummerin painamisen sijaan kampukselle saa halutessaan myös oman avaimen.
Sillä opiskelijoille tila on tarkoitettu: tenttimismahdollisuuden lisäksi tiloissa kokoontuu ”graduttamo”, missä lopputyönsä kanssa pakertavat opiskelijat saavat käytännön neuvoja ja vertaistukea.
Suunnitteilla on, että myös väitöstilaisuuksia voisi järjestää tarvittaessa etäyhteyksin keskustakampukselta.
– Meillä on ollut aiemminkin toimisto Helsingissä, mutta vain henkilöstölle. Tänne ovat myös opiskelijat tervetulleita. Jo nyt olemme huomanneet, että neliöitä voisi olla enemmänkin, Martikainen sanoo.
Vaasan yliopisto on Suomen suurin kauppatieteen alan kouluttaja. Viime vuonna yliopistosta valmistui ennätykselliset 592 kauppatieteiden maisteria. Yliopiston vetovoima näkyi myös kevään yhteishaussa, kun korkeakoulupaikkaa havittelevat nuoret listasivat suosikkejaan. Vaasa nousi ykköspaikalle, kun verrataan ensisijaisten hakijoiden määrän kasvua edellisvuoteen.
Myös opiskelijoiden kokonaismäärä Vaasassa on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Martikainen laskee, että kun hän vuonna 2023 aloitti rehtorina, opiskelijoita oli noin 5800. Nyt heitä on 7200.
Opiskelijamäärän kasvu on yksi syy sille, miksi yliopisto on vahvasti läsnä myös Helsingissä.
– Meillä on paljon aktiivisia opiskelijoita myös täällä pääkaupunkiseudulla. On tärkeää, että pystymme esimerkiksi näillä tiloilla vastaamaan siihen, että opiskelijat pystyvät etenemään opinnoissaan mahdollisimman optimaalisesti ja valmistuvat ajallaan, Martikainen sanoo.
Avoin väylä on kasvattanut suosiotaan
Suomessa korkeakoulutettujen määrä laahaa verrattuna muihin OECD-maihin. Suomalaisista 25–34-vuotiaista korkeakoulutettuja eli vähintään alemman korkeakoulutukinnon suorittaneita oli vuonna 2025 julkaistun Education at a Glance -raportin mukaan 39 prosenttia, kun OECD-maiden keskiarvo oli 48 prosenttia.
Tilastoero korkeakoulutettujen osuudessa johtuu osin siitä, ettei Suomen koulutusjärjestelmä sisällä lyhyitä korkea-asteen tutkintoja kuten monissa muissa maissa. Suomalaiset myös aloittavat korkeakouluopintonsa keskimäärin vanhempina ja välivuodet ovat yleisiä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi kesäkuun alussa vuoteen 2040 kurottavan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision. Yksi sen pääpäätavoite on nostaa nuorten korkeakoulutettujen aikuisten osuus 60 prosenttiin. Tähän pyritään sujuvoittamalla entisestään siirtymää toisen asteen koulutuksesta korkeakouluopintoihin, yhtenäistämällä väylä- ja polkuopintojen käytäntöjä sekä kehittämällä opiskelijavalintoja niin, että korkeakoulutukseen osallistuvien taustat monipuolistuvat.
Myös opintojen läpäisyä halutaan tehostaa.
Vaasa on hyvä esimerkki yliopistosta, missä erilaisia väyliä opintojen aloittamiseen ja opintojen edistämiseen on kehitetty jo pitkään. Sisäänotto yliopistoon esimerkiksi avoimen väylän kautta on kasvanut selvästi.
– Kun korkeakoulujen valintauudistusta tehtiin, valintaväyliä oli alun perin kolme: todistusvalinta, pääsykokeet ja avoimen väylä. Avoin väylä jäi silloin vähälle huomiolle, mutta nyt se alkaa nousta sille kuuluvaan arvoonsa. Se on todella hyvä reitti korkeakouluopintoihin. Olemme saaneet sitä kautta erittäin motivoituneita opiskelijoita, ja he myös valmistuvat keskimääräistä paljon nopeammin, Minna Martikainen sanoo.
Avointen väylänopintojen suosion kasvusta kertoo myös uutinen yliopiston verkkosivuilla. Yksi väylä kauppatieteiden opintoihin Vaasassa on vuoden mittainen Gateway-opintokokonaisuus, mihin opiskelijat valitaan arpomalla. Tänä vuonna arvontaan osallistui yli 1200 opiskelijaa, joten yliopisto päätti kasvattaa ohjelmaan otettavien opiskelijoiden määrään kolmanneksella 90 opiskelijaan. Gateway-väylän hyvin arvosanoin suorittaneet opiskelijat pääsevät jatkamaan opintojaan normaaleissa kandidaatin opinnoissa.
Martikainen pitää tärkeänä, että sisääntuloreittejä korkeakoulutukseen on useita, mutta myös pohjan pitää olla kunnossa. Jo yläluokilla olisi varmistettava, että kaikilla nuorilla olisi riittävän hyvät kielelliset ja taidolliset valmiudet siirtyä joko lukioon tai ammattikouluun.
Myös maahanmuuttajataustaisilla lapsilla tulisi olla näkymä siitä, että tässä yhteiskunnassa he voivat ja heitä myös kannustetaan kouluttautumaan eteenpäin.
Martikainen huomauttaa, että tilanne on heikentynyt jo useamman vuoden ajan. Haastattelun jälkeen julkistetut tuoreet Pisa-tulokset alleviivaavat kehitystä.
Heikentyneitä oppimistuloksia ei rehtorin mukaan voi sysätä yksin koululaitoksen harteille, vaan myös kodeilla on tässä oma tärkeä roolinsa. Martikaisen mukaan vanhemmuus on muuttunut, eivätkä kaikki nuoret saa tarvitsemaansa tukea ja kannustusta koulunkäyntiin. Jos lapselta puuttuvat kotona rajat tai häneltä ei vaadita sinnikkyyttä ja vastuunkantoa opinnoistaan, tätä on vaikea myöhemmillä tukitoimilla paikata.
– Ikäluokkamme ovat niin pieniä, että meillä ei yksinkertaisesti ole varaa yhdenkään nuoren syrjäytymiseen. Väitän, että tässä asiassa emme tee tarpeeksi, hän sanoo.
Korkeakouluvisiosta tukea järjestelyille
Alkusyksyllä opiskelijakaupunkien katukuvaa värittää monenkirjava opiskelijahaalareiden meri. Vaasassa valtavärinä on punainen.
Vaikka ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen uudet opiskelijat mahtuvat sulassa sovussa samaan puistoon pelaamaan mölkkyä ja tutustumaan toisiinsa, suomalaisen korkeakoulujärjestelmän kulisseissa porisee. Porina koskee erityisesti yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen muodostamia korkeakoulukonserneja, joita Suomessa on jo seitsemän.
Kolme ammattijärjestöä, Insinööriliitto, OAJ ja Tradenomit, julkaisi 27. elokuuta yhteisen raportin, missä korkeakoulujen fuusiokehitykselle halutaan stoppi. Tällä tarkoitetaan erityisesti sellaisia omistusjärjestelyjä, missä yliopisto ja ammattikorkeakoulu yhdistyvät yliopistojohtoisesti toisiinsa. Raportin mukaan fuusiot voivat johtaa siihen, että yliopiston toimintalogiikka alkaa ohjata ammattikorkeakoulun tehtävää ja kaventaa siten sen pedagogista identiteettiä ja järjestelmän monimuotoisuutta.
Vain paria päivää aikaisemmin Itä-Suomen yliopisto oli kertonut tutkimuksesta, minkä tarkoitus on tuottaa lisätietoa korkeakoulukonsernien vaikuttavuudesta ja taloudellisesta asemasta. Tutkimus on osa hanketta, missä Itä-Suomen yliopisto ja kolme alueen ammattikorkeakoulua suunnittelevat yhdistymistä. Toteutuessaan Itä-Suomeen muodostuisi Suomen suurin – 35 000 opiskelijan ja 4000 työntekijän – korkeakoulukonserni. Selvitys valmistuu lokakuun aikana.
Korkeakoulukentän uudelleenjärjestelyt saavat tukea kesäkuussa julkaistusta korkeakouluvisiosta. Sen mukaan ministeriö käynnistää korkeakoulujärjestelmän uudistamistyön, missä ohjataan ja tuetaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen omista lähtökohdista tapahtuvaa toiminnallista ja rakenteellista uudistumista.
Ministeriö myös tukee korkeakoulujen erikoistumista uudistamalla koulutusvastuusääntelyä. Tavoitteena on purkaa korkeakoulujen päällekkäisiä tehtäviä ja edistää yhteistyötä.
Vaasassa yliopisto ja Vaasan ammattikorkeakoulu löivät hynttyyt yhteen toukokuussa 2025, kun Vaasan kaupunginvaltuusto hyväksyi Vaasan ammattikorkeakoulua koskevan uuden omistusjärjestelyn. Sen myötä Vaasan yliopiston omistusosuus ammattikorkeakoulusta nousi 70 prosenttiin. Vaasan kaupunki omistaa loput 30 prosenttia.
Yhteistyötä Vaasassa oli tehty jo vuosia ennen fuusiota. Yliopistolla ja ammattikorkeakoululla on muun muassa yhteinen opetus- ja tutkimuslaboratorio sekä yhteiset kirjastopalvelut. Tänä syksynä yliopisto esitteli uuden, korkeakoulurajat ylittävän koulutuspolun, missä ylempää korkeakoulututkintoa tavoitteleva opiskelija voi jo ammattikorkeakouluopintojen aikana suorittaa osan maisteriopinnoista ja nopeuttaa siten valmistumistaan puolella vuodella.
Rehtori Minna Martikainen on selvästi harmissaan parhaillaan vellovan korkeakoulukeskustelun suunnasta. Hän muistuttaa, että yhtään korkeakoulukonsernia ei ole syntynyt ilman omistajan tahtoa. Valtarakenteisiin takertumisen sijaan pitäisi Martikaisen mukaan katsoa eteenpäin ja keskittyä siihen, mitä korkeakoulut ja yliopistot voivat yhdessä saada aikaan. Nyt keskustelu on ajautunut sivuraiteille.
– Vaikka ei näin yleensä sanota, olemme de facto toimiala, joka tuotantoa ovat opetus ja tiede. Näemme, että yhdessä pystymme tuottamaan lisäarvoa tutkimustoiminnan kautta ja kouluttamaan yhteiskunnan tarpeisiin oikeanlaisia osaajia, Martikainen sanoo.
Yhteistyötä tarvitaan Martikaisen mukaan myös siksi, että taloudelliset resurssit eivät kasva, vaikka odotukset koulutustason nostosta ja korkeakoulutettujen määristä kasvavat. Veroeurot pitäisi osata käyttää fiksummin.
– Varmaa on, että tässä maassa ei ole enempää rahaa korkeakouluille ja yliopistoille, eikä sitä mistään lisää tule. Tilanteessa, missä meidän pitäisi saada iso muutos aikaan tässä yhteiskunnassa, kaikki tällainen ’kuka syö kenet tai kuka järjestelyissä häviää’ – keskustelu tuntuu turhauttavalta ja siitä on päästävä jo eroon.
Jotta korkeakoulutettujen määrä saadaan nousemaan, sekä ammattikorkeakouluilla että yliopistoilla on Martikaisen mukaan omat roolinsa. Molempia tarvitaan, jotta tavoitteeseen päästään.
– Ammattikorkeakoululla on yliopistoja isompi rooli esimerkiksi siinä, että nuoriin haetaan tarttumapintaa lukion ohella myös ammattikoulusta, hän muistuttaa.
”Yhteistyö on aivan oleellista”
Iso muutos, mistä Minna Martikainen puhuu, liittyy Suomen tavoitteeseen nostaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI)menot neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Martikainen palaa tähän prosenttilukuun useaan kertaan haastattelun aikana.
– Yliopistoilla on päärooli tutkimuksessa. Mutta jotta tähän valtakunnalliseen neljän prosentin tavoitteeseen ylletään, on meidän yliopistojen ja korkeakoulujen oltava entistä lähempänä yrityssektoria. Näin pystymme kantamaan vastuuta myös siitä, että koulutamme yrityksiin juuri oikeanlaisia TKI-tekijöitä.
Martikainen korostaa, että mikäli yritykset ja yliopistot eivät lähene toisiaan, molemmat tekevät työtä omissa siiloissaan, ilman toisen tukea. Ja se olisi resurssien haaskausta.
– Tämä yhteistyö on aivan oleellista yhteiskunnassamme. Integraation lisääminen edistäisi asioita tosi paljon, mutta tästä puhutaan aivan liian vähän.
Elokuussa Vaasan yliopisto ja alueella toimivat energiateknologiayritykset julkistivat yhteisen Energiatransition laakso -hankkeen Wasa Future Festival -tapahtuman yhteydessä. Hankkeen tavoitteena on hyödyntää yhteistä tutkimusinfraa ja kouluttaa muun muassa lisää energia-alan tohtoreita, joilla varmistetaan huippuosaajia ja -tutkimusta energiateollisuuden ja vientiorganisaatioiden tarpeisiin.
Yrityksistä mukana ovat muun muassa ABB, Wärtsilä, Hitachi Energy, Danfoss ja Vaasan Sähkö.
Koska Vaasassa koulutetaan erityisesti tekniikan osaajia ja kauppatieteilijöitä, korkeakouluyhteistyö yritysten kanssa on erityisen luontevaa. Martikainen tietää, että kaikille aloille tämä ei ole mahdollista.
– Voivatko kaikki alat toimia näin? Entä pitääkö kaikkien? Ei varmaankaan. Mutta ne, jotka voivat, niiden pitäisi toimia näin maksimaalisesti. Silloin myös toiset saavat enemmän tilaa ja rahaa riittää paremmin. Suomen tulevaisuuden elinehto on laaja sivistys ja se, että ihmisillä on myös alueellisesti mahdollisuus kouluttautua mahdollisimman pitkälle, hän sanoo.
Martikainen muistuttaa, että eri tieteenlajit tarvitsevat toisiaan ehkä enemmän kuin koskaan.
– Esimerkiksi geopoliittisia ongelmia ei ratkaista ilman kielitaitoa tai ymmärrystä historiasta. Tässäkin yhteistyössä meidän pitäisi tiedeyhteisönä olla aktiivisempia ja uskaltaa keskustella myös aiheista, joista nyt puhutaan aivan liian vähän, hän sanoo.
Mistä sitten ei puhuta tarpeeksi?
– Venäjästä, Kiinasta, siitä esimerkiksi mitä Kiinan tiedekentällä tapahtuu…. jos vedämme verhon kaiken tämän eteen, niin veikkaanpa, että meiltä jää jotain oleellista näkemättä, Martikainen sanoo.
Tapaamisen päätteeksi siirrymme rehtorin ja kuvaajan kanssa vielä ulos, jotta Rautatientorin suuntaan näkyvä Vaasan yliopiston valomainos saadaan tallennettua kuviin. Lähtiessämme Mikonkadun kampukselta kiinnitän huomioni toisen etätenttikopin nimikylttiin. Pitäisiköhän sitä itsekin hakeutua vielä jatko-opintojen pariin, kun tentitkin on mahdollista suorittaa nykyisin Strömsössä.
Juttu on julkaistu alunperin Nykypäivä-lehdessä 3/26 (9.10.2026)