Kun entinen venäläisvakooja Sergei Skripal ja hänen tyttärensä joutuivat murhayrityksen kohteiksi Britannian Salisburyssa, moni kysyi, mikä saattoi olla syyllisiksi epäiltyjen Venäjän turvallisuuspalvelujen motiivi. Kun teossa käytettiin venäläislaboratorioissa sotilastarkoituksiin kehitettyä Novitšok-hermomyrkkyä, näytti ilmeiseltä, että jälkien haluttiinkin johtavan Moskovaan.
Syyrian hallituksen joukkojen viime viikonloppuna toteuttama kaasuisku, joka vaati kymmeniä siviiliuhreja, on ehtinyt herättää samankaltaisia kysymyksiä. Miksi presidentti Bashar al-Assad valtuutti kiellettyjen kemiallisten aseiden käytön Dumassa, vaikka hän on voittamassa maassa riehuvan sisällissodan ilman sitäkin?
– Kemiallista asetta on molemmissa tapauksissa käytetty terroriaseena, kemiallisiin ja biologisiin aseisiin Ranskan strategisen tutkimuksen säätiössä (FRS) erikoistunut tutkija Olivier Lepick sanoo sveitsiläislehti Le Tempsille.
– Ensimmäisestä maailmansodasta lähtien on ollut ilmeistä, että sillä ei voi saavuttaa sotilaallista etua. Tarkoituksena onkin ollut lähettää tietty viesti: Kaikki syyrialaiset, jotka vastustavat Bashar al-Assadia, voidaan tuhota, ja jokainen vakooja, joka pettää Vladimir Putinin, altistaa itsensä hirvittäville kärsimyksille, Lepick toteaa.
”Putin pilkkaa sovittuja sääntöjä”
Venäjä on presidentti Vladimir Putinin johdolla valjastanut kemialliset aseet yhdeksi kansainvälispoliittisen valtapelinsä välineistä, FRS:n tutkija Benjamin Hautecouverture arvioi sanomalehti Le Mondelle.
– Presidentti Putinin hallinto pelaa kemiallisten aseiden kieltosopimuksella ja kiellon periaatteella. Samaan tapaan, joskin epäsuoremmin, se pelaa myös kemiallisilla aseilla estäessään vastuukysymyksiä selvittäviä asetarkastajia tekemästä työtään Syyriassa.
Kyse on Hautecouverturen mukaan Putinin tietoisesta valinnasta, jonka tarkoituksena on kyseenalaistaa ja pitää pilkkanaan koko kansainvälistä turvallisuusarkkitehtuuria ja valtioidenvälisten suhteiden sääntöperusteista mallia.
– Tätä osoittavat selvästi Kremlin suhtautuminen tavanomaisten aseiden rajoitussopimukseen (TAE) Euroopassa ja keskimatkan ydinaseita rajoittavaan INF-sopimukseen. Siitä todistavat myös Venäjän haluttomuus tehdä Pohjois-Korean kriisin ratkaisemiseen tähtäävää yhteistyötä YK:n turvallisuusneuvostossa ja Syyrian kysymyksen käsittelyn systemaattinen estäminen, Hautecouverture toteaa.
Venäjän toiminta kansainvälisen järjestelmän horjuttamiseksi on hänen mukaansa johdonmukaista ja pitkäjänteistä.
– Provokaatiot ovat jatkuvia ja liikkuvat aina laillisuuden rajamailla. Silloin, kun käyttäytyminen on laitonta, siitä ei voida esittää lopullisia ja ehdottomia todisteita. Venäjän hallinto testaa näin liberaalien demokratioiden rajoja, hän sanoo.
– Syyrian suhteen Venäjä on voinut havaita, että ne ”punaiset linjat”, joita kansainvälisen oikeuden puolustajat ovat asettaneet, ovat olleet oransseja ja kellastuneet vuosien saatossa. Näissä olosuhteissa provokaattoreilla ei ole mitään syytä hillitä toimiaan.
