Verkkouutiset

Donald Trumpin kannattajien rynnäkkö Capitolille tammikuussa 2021. LEHTIKUVA/AFP Saul Loeb

Politiikasta vetäytyvien kokemukset tutkittava tarkoin

Blogi

Viime vuosina länsimaiseen keskusteluun on ilmestynyt sanapari ”demokratian puolustaminen”.
Jussi Lähde
Jussi Lähde
Kirjoittaja työskentelee akkumineraalien malminetsinnän ja kaivostoiminnan kehittämisen vastuullisuuden ja viestinnän parissa.

Osalle tämä nostaa esille Capitolin väkivaltaisen rynnäkön, toisille Venäjän pitkäaikaisen talousvaikuttamisen Euroopan puoluekentässä tai Ukrainan sodan. On myös heitä, jotka aiheellisesti miettivät Kiinan valtiokapitalistisen strategian voittokulkua.

Pohdittavaa olisi kotimaassakin. Vaikka tapahtumat eivät aina olisi niin dramaattisia ja ylittäisi uutiskynnystä, on niiden lopputulos huolestuttava. Yhä useampi ihminen, jonka tulisi jaksaa ja jatkaa politiikassa, luovuttaa. Moni mielestäni erinomainen kansanedustajaehdokas, jonka tulisi olla ehdolla ensi kevään eduskuntavaaleissa ratsastustermein ilmaistuna kieltäytyy esteellä. Moni sellainenkin, jonka tulos edellisissä vaaleissa oli niin hyvä, että he kokevat olevansa vaarassa tulla valituksi.

Antoi ihminen aikaansa sitten lautakuntatyössä, valtuustossa, puolue-elimissä tai kampanjatyössä, häntä ja hänen ajankäyttöään tulisi arvostaa edes muiden politiikassa toimivien taholta.

Ongelma on tiedostettu puolueissa pitkään ja sille on yritetty tehdä jotain. Yritys ei vain ole koskenut niitä ihmisiä, jotka ovat merkittävä osa mainittua ongelmaa. Poukkoilustaan huolimatta maailma tuntuu pääsääntöisesti kulkevan parempaan suuntaan. Tässä asiassa näin ei ikävä kyllä ole. Yhä useampi luopuu politiikasta siksi, että muiden toimijoiden loukkaava käytös tai täydellinen ylenkatse uuvuttaa heidät.

Suomessa eletään pelottavan monella vuosikymmenellä. Kyse on osin maantieteestä, mutta myös vallan rakenteisiin jääneistä aikapoimuista.

Saan työni takia liikkua eri puolella Suomea. Usein kuntarajan ylittäessäni koen siirtyväni ajassa 30 vuotta eteenpäin tai taaksepäin. Yksittäisten kuntien poliittinen kulttuuri poikkeaa toisistaan dramaattisesti. Syyt löytyvät varmasti historiasta, mutta vastuu on kaikilla nykyisillä toimijoilla.

Hälyttävän moni politiikassa jonkin aikaa toiminut ihminen on pettynyt siihen, ettei heidän omaa osaamistaan ja kokemustaan haluta hyödyntää. Puolueiden ohella myös muiden tahojen tulisi tutkia syitä ja sysiä. Suomen Akatemia olisi sopiva taho tekemään laajan tutkimuksen asiasta.

Puolueiden tapa suhtautua sisäisiin ongelmiin on peitellä niitä. Orgaanien, joiden tulisi olla demokratian pilareita, ei itse asiassa aina voi pitää kovinkaan demokraattisina. On totta, että moni ihminen tulee mukaan poliittiseen toimintaan täynnä intoa, ideologisuutta ja itsetutkiskelua. Ihminen haluaa testata omia kykyjään, ja joutuu aivan liian usein kanssatoimijoiden henkisen pajavasaroinnin kohteeksi.

Puoluetoiminnassa on liian vähän mentorointia, hiljaisen tiedon ja samalla hiljaisen hyväksynnän siirtämistä ihmiseltä toiselle. Paikallistasolla toimintaan mukaan tuleva ihminen on pahimmillaan karmaisevalla tavalla toimintaa dominoivien henkilöiden mielivaltaisen käytöksen armoilla sekä omassa puolueessa että muualla.

Todella monella paikkakunnalla olisi tarvetta julkiselle keskustelulle politiikan käytöstavoista. Juuri tässä eri paikkakunnilla elettävät eri vuosikymmenet rapauttavat demokratiaa. 1970-luvun puheparsi ja arvostuskoodi on tässä ajassa vain sovinismia ja henkistä ahdistelua, johon ei liity mitään kunnioitettavaa tai arvostettavaa.

Toivon kuulevani näiden ongelmien julkista esiin nostamista niin puoluehallituksissa kuin puoluekokouksissa. Kuinka monella puolueella on olemassa kanavat epäasiallisen käytöksen ilmoittamiseen? Kuinka monessa puolueessa on resursoitu henkilöstöä selvittämään epäasiallista käytöstä? Kuinka monessa puolueessa selvitetään systemaattisesti niiden ihmisten kokemukset, jotka jäävät pois toiminnasta?

Politiikasta pois jäänyt ihminen ja hänen kokemuksensa yhteiskunnallisesta päätöksenteosta on aina uskottavampi kuin aktiivipoliitikko keskusteltaessa politiikan ominaisuuksista. Jokainen politiikasta pois jäänyt ihminen säteilee ympärilleen omaa henkilökohtaista tarinaansa.

Sama koskee ihmisiä, jotka lähtevät innokkaina mukaan erilaisiin kampanjatiimeihin. Pelottavan moni heistä saa epämiellyttävän kokemuksen. Ehdokas, joka kohtelee omaa kampanjaväkeään huonosti, ei ansaitse edustaa kansalaisia. Siitä huolimatta niin käy toistuvasti politiikan eri tasoilla.

Siispä te kaikki Kalajoella, Lappeenrannassa ja Posiolla viikonlopun puoluekokouksissa kokoontuvat. Katsokaa ympärillenne väkeä, joka puuttuu paikalta. Miettikää miksi ja ryhtykää muuttamaan rakenteita. Jos ette pysty siihen, miten pystytte muuttamaan Suomea?

 

 

Uusimmat
› Uutissyöte aiheesta

Suosittelemme

MAINOS