Harvardin yliopiston astronomian professori Avi Loeb pohtii teoksessaan, miksi on hyvä syy olettaa, ettemme ole yksin maailmankaikkeudessa.
Astrofyysikon uransa alusta asti Loeb on ollut kiinnostunut maapallon ulkopuolisten sivilisaatioiden etsinnästä. Olemmeko yksin? Se on Loebin mielestä ihmiskunnan tärkeimpiä avoimia kysymyksiä. Silti älyllisen elämän etsintä on ollut valtaosalle tutkijoista jopa halveksunnan aihe. Heidät Loeb arvioi ahdasmielisiksi ja konservatiivisiksi tutkijoiksi.
Lisäksi populaarikulttuuri on tehnyt laajemminkin hallaa maan ulkopuolisen älyn etsintähankkeille. Loeb ei pidä fysiikan lakeja rikkovasta tieteisviihteestä, minkä vaikutuksesta saatetaan naurunpyrskähdyksellä kuitata vakavahenkiset puheenvuorot mahdollisesta elämästä muualla avaruudessa.
Oumuamua
Loeb tuo esimerkin konservatiivisesta suhtautumisesta. Lokakuussa 2017 havaittiin kohde, jonka vaiheita käsitellään kirjassa hyvin laajasti.
Hawaijilla sijainnut observatorio havaitsi valopisteen, jonka nopeutta auringon painovoima ei selvästikään kahlinnut. Pian tähtitieteilijöiden yhteisö oli yksimielinen siitä, että kyseessä oli ensimmäinen havaittu tähtienvälinen kappale aurinkokunnassamme.
Se oli tullut Vegan suunnalta, joka on vain 25 valovuoden päässä. Kohde sai virallisen nimen 1 I/2017 U1, mutta suuri yleisö oppi tuntemaan sen Oumuamuana. Tästäkään tutkijat eivät päässeet täyteen yksimielisyyteen, joidenkin mielestä nimi tarkoittaa tiedustelijaa, täsmällisempi käännös kuitenkin on ”kaukaa tuleva lähetti, joka saapui ensimmäisenä”.
Oumuamua kulki aurinkokuntamme lävitse ja kun Hawaijin observatorio julkisti löytönsä tähtitieteilijät ympäri maailmaa suuntasivat teleskooppinsa kohteeseen, vaikka se kiiti jo kohti ulointa aurinkokuntaa. Tutkijayhteisö oli silti erittäin kiinnostunut yllättävästä löydöstä. Loeb vertasi tilannetta päivällisvieraaseen, jonka kummalliset piirteet tajuttiin vasta, kun vieras oli jo lähtenyt ja käveli kadulla. Tarkkaa kuvaa Oumuamuasta ei koskaan saatu.
Aluksi tieteellinen keskustelu Oumuamusta oli melko rauhallista ja yksimielistäkin, mutta uudet havainnot laittoivat monet tutkijat, kuten Loebin pohtimaan vaihtoehtoja ja laatimaan uusia hypoteeseja.
Loeb toteaa, että moni tutkija kieltäytyi edes harkitsemasta, että tämä erikoinen kohde tai ilmiö saattaisi olla todiste kehittyneestä sivilisaatiosta. Oumuamua oli pieni ja merkillisen muotoinen. Se muistutti pitkulaista sikaria ja siltä puuttui komeettamainen pyrstö. Lisäksi kohde poikkesi auringon painovoimavaikutuksen muovaamalta radalta.
Nämä seikat tekivät vieraasta erilaisemman kuin yksikään toinen ihmiskunnan avaruudesta luetteloima kohde. Edelleen hämmennystä herätti kohteen kirkkaus, joka oli lähes kymmenkertainen aurinkokunnan omiin komeettoihin verrattuna ja vastasi lähes metallin kirkkautta.
Silti useimmat arvostetut tutkijat päätyivät vanhaan tuttuun selitykseen, että Oumuamua oli luonnollisesti muodostunut asteroidi tai komeetta eli vain tähtienvälinen kivilohkare. Kohteen omalaatuisuus tosin myönnettiin. Erikoisen ulkomuodon järkeiltiin syntyneen kosmisesta säteilystä tai irtoamisesta jostain suuremmasta komeetasta.
Valopurje
Loeb nosti eräässä artikkelissaan esiin mahdollisuuden, että Oumuamua olisikin ollut jonkinlainen valopurje, joka oli jäänne jostain suuremmasta teknisestä välineestä. Kyse saattoi olla siis maanulkopuolisen laitteen osasta, joka oli rikkoutunut ja siksi hylätty. Loebin artikkeli julkaistiin ja marraskuussa 2018 hän oli toimittajien ympäröimä julkkis.
Toimittajien palava kiinnostus aiheeseen tuntui Loebista aluksi jopa tukalalta, tutkijathan ovat yleensä kiitollisia yhdestäkin toimittajan yhteydenotosta. Populaarimedian seuraajat suorastaan riehaantuivat aiheesta, mutta tiedeväen suhtautuminen oli kauniisti sanottuna epäilevämpää.
Väittely Oumuamuasta jatkuu edelleen, sillä kiistaton todiste puoleen tai toiseen puuttuu, kohdettahan ei voi ottaa kiinni ja kuvata uudelleen. Loeb on edelleen sitä mieltä, että kyse oli maanulkopuolisen sivilisaation rakentamasta laitteesta. Oli asia miten tahansa, Oumuamua oli todellakin harvinaisuus.
Pian sen jälkeen löydettiin toinenkin tähtienvälinen kulkija, joka tosin oli normaalin näköinen komeetta. Tekniikan kehittyessä tähtienvälisiä matkaajia havaitaan jatkossa enemmänkin.
Nöyryys
Loeb toistaa kirjassaan usein termiä nöyryys. Havaittavassa maailmankaikkeudessa on yli biljoona miljardia auringon kaltaista tähteä. Tietysti jo nämä lukemat saattavat ihmisen nöyräksi. Loeb olettaa, että lähivuosikymmeninä tehdään löytö maan ulkopuolisesta elämästä. Mitä seurauksia tällä olisi?
Loeb uskoo, että todiste maapallon ulkopuolisesta elämästä vaikuttaisi syvällisesti tähtitieteen lisäksi moniin muihinkin tieteenaloihin. Nöyryys tulisi myös siitä, että vieraan sivilisaation löytyminen pakottaisi ihmiskunnan hylkäämään ajatukset ainutlaatuisuudestaan. Toisaalta löytö saattaisi jopa yhdistää ihmiskuntaa yhdeksi joukkueeksi.
Avi Loeb: Elämää avaruudessa. Miksi on todennäköistä, ettemme ole yksin maailmankaikkeudessa. Suomentanut Nina Mäki-Kihniä.184 sivua. WSOY.
JARKKO KEMPPI
