Pietarista kotoisin oleva varastotyöntekijä Mihail Simdjankin kertoo värväytyneensä Venäjän asevoimiin viime kesänä propagandan ja suurten palkkioiden houkuttelemana.
Hänen kuukausipalkkansa oli reilut 900 euroa, eikä se riittänyt arkimenojen maksamiseen. Vuosi sitten Venäjän asevoimien värväysbonusta kohotettiin 1,3 miljoonasta kahteen miljoonaan ruplaan eli noin 21 500 euroon.
Mies sanoo Wall Street Journalille olettaneensa, että pääsisi takalinjan tehtäviin sotilaskokemuksen puutteen vuoksi. Hänen käsityksensä Ukrainan sotatapahtumista pohjautui pitkälti valtionmedian yksipuoliseen uutisointiin.
Mihail Simdjankin passitettiin etulinjaan kolmen viikon kuluttua, ja hän sai sirpalevammoja jalkaansa jo toisesta taistelutehtävästä. Ontuva mies määrättiin hieman myöhemmin hyökkäykseen kohti raunioitunutta tehdaskompleksia, jonne parikymmentä venäläissotilasta oli jäänyt jumiin. Ukrainalaisjoukot lähestyivät kolmelta eri suunnalta.
Simdjankin jäi sotavangiksi ja selvisi hengissä, mutta suurin osa sadan miehen rynnäkköosastosta haavoittui vakavasti tai kaatui kuukauden sisällä.
– Komentajien näkökulmasta meidät pystyi uhraamaan. He eivät välittäneet siitä, selvisimmekö vai emme, mies sanoo.
Mihail Simdjankinin värväytymistä seurannut koulutusjakso järjestettiin 138. prikaatin kahdessa eri kohteessa. Se koostui kahden viikon ampumaharjoituksista ja ensiapukoulutuksesta.
Hänet vietiin syyskuussa 2024 kylään lähelle Ukrainan rajaa. Upseeri kokosi kymmenisen miestä vajaan viikon kuluttua.
– Te olette kolmas rynnäkköryhmä, upseeri sanoi.
Heidät lähetettiin Harkovan alueen pohjoisosissa sijaitsevaan Vovtshanskiin, jonne venäläisjoukot olivat edenneet osana hyökkäystään viime vuoden toukokuussa. Aluella käytiin edelleen rajuja taisteluita.
Simdjankin määrättiin hyökkäämään kolmen muun sotilaan kanssa ukrainalaisten hallussapitämään rakennukseen. He lähestyivät sitä varhain aamulla ja heittivät käsikranaatteja ikkunasta. Konekiväärituli surmasi välittömästi kaksi venäläistä, joten Simdjankin päätti vetäytyä toisen sotilaan kanssa. Hän haavoittui muutamaa päivää myöhemmin, mutta pääsi lopulta takaisin omien joukkojensa pariin.
Syyskuun 22. päivänä yksikön komentaja sanoi, että tehdasrakennukseen olisi lähetettävä nopeasti vahvistuksia ukrainalaisten vastahyökkäyksen vuoksi. Upseerin mukaan Simdjankinin oli mentävä, koska kaikki muut sotilaat sadan miehen yksiköstä olivat haavoittuneet tai kuolleet.
– Tiesimme kaikki, että kyseessä oli yksisuuntainen matka, Simdjankin totesi.
Ukrainalainen Timur-erikoisyksikkö rynnäköi hieman myöhemmin tehdasrakennukseen. Kun taistelun lopputulos kävi selväksi, alkoi venäläisupseeri neuvotella antautumisen ehdoista. Antautuneet sotilaat johdatettiin pois, ja heille annettiin vettä ja tupakkaa.
Venäjän joukot ampuivat tämän jälkeen termobaarisia raketteja kohteeseen, mikä surmasi monia rakennukseen jääneitä haavoittuneita venäläissotilaita.
