Pian julkaistava tutkimus osoittaa, että menestyminen ylioppilastutkinnossa ennustaa opintomenestystä korkeakoulussa selvästi paremmin kuin pisteet pääsykokeissa. Monille professoreille ja valmennusyritysten lobbareille tämä tutkimusnäyttö on ikävä yllätys. Ovathan he saaneet tehdä bisnestä opiskelijaksi haluavien ja heidän vanhempiensa kustannuksella jo vuosikymmeniä.
On selkeästi nuorten etu, ettei heidän tarvitse valintakokeiden uudistuttua jättäytyä ansiotyöstä pois ja maksaa tuhansia euroja valmennuskursseista, matkustaa ympäri maata osallistuakseen saman alan eri kokeisiin, maksaa matkoista ja hotelliöistä ja odottaa taas seuraavaa vuotta osallistuakseen uudelleen samaan rumbaan. Sen sijaan suuri osa pääsee korkeakouluun annettuaan jo näytön osaamisestaan ylioppilaskokeessa ja yhteisvalinnan kautta voi hakea kerralla kaikkiin saman alan korkeakouluihin.
On tärkeää, että suoravalintojen lisäksi valintakokeet säilyvät, kuten tarkoitus onkin. Erityisen välttämätöntä se on esimerkiksi aloilla, joissa soveltuuvuutta pitää arvioida, kuten sote-aloilla ja opettajankoulutuksessa. Kun valintakokeisiin osallistujia voidaan karsia jo ylioppilaskokeessa menestymisen pohjalta, heitä on vähemmän ja koetilannetta voidaan kehittää sellaiseksi, ettei ulkoa opettelua tarvita. Valintakokeiden laatuun tuleekin kiinnittää huomiota.
On huvittavaa, että helsinkiläisten eliittilukioiden kasvattien pelätään kansoittavan nyt maakuntien yliopistot, ikäänkuin he eivät jo nyt pääsisi yliopistoihin. En myöskään ymmärrä, miksi lääketieteellisen on testattava uudelleen lukioissa opittua biologiaa, kemiaa ja fysiikkaa, kun näytöt on jo kertaalleen annettu ylioppilaskokeessa. Eikö lääketieteellisen väki voisi enemmin olla mukana kehittämässä ylioppilaskoetta sellaiseksi, että sitä voidaan hyödyntää paremmin valinnoissa?
Moni on myös kauhistellut, että jo lukiolaiset painostetaan nyt kovaan työhön. Lukiolaisen äitinä voin sanoa, että lukio on jo nyt varsin raskas ja laaja-alainen. Mutta lukiotakin uudistetaan parhaillaan. Liian moni katsookin valintakoeuudistusta siitä näkökulmasta, kuin lukio ja yo-tutkinto olisivat tulevaisuudessakin kuten nyt. Mutta kun eivät ole. Yo-tutkinnon ja lukion uudistustyö on meneillään. Nyt kannattaisi mieluummin esittää ideoita siitä, millainen lukio valmistaa parhaiten nuoria jatko-opintoihin korkeakouluissa ja millainen ylioppilastutkinnon pitää olla, jotta sen hyödynnettävyys korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa olisi maksimaalinen. Kaikkea tätä on katsottava kokonaisuutena.Toki on silti pidettävä mielessä, että yo-koe ei ole mikään sisäänpääsytesti, vaan se tulee jatkossakin olla lukion opetussuunnitelman tavoitteita ja lukion laajaa sivistystehtävää mittava päättökoe.
Kukaan nuori ei kaipaa toisen asteen päätyttyä etenkään rankan abikevään jälkeen 3-4 kuukauden pääsykokeisiin valmistautumista. On reilumpaa hyödyntää koulussa tehty 12 vuoden työ kuin testata parin kuukauden kaupallisen kurssin aikana opittua. Koulussa ja toisella asteella jokaisella on tasavertaiset mahdollisuudet opetukseen, tukeen ja ohjaukseen. Lisäksi aikuislukioissa voi opiskella kuka tahansa lukion oppimääriä ja jatkossa ylioppilaskokeen uusimista helpotetaan. Valmistautuminen ylioppilaskokeeseen tapahtuu lukiossa kelpoisten opettajien johdolla ja lukiot sekä aikuislukiot ovat saavutettavissa ympäri maata.
On väitetty, että ylioppilaskokeen painottaminen johtaa siihen, että nuoret joutuvat valitsemaan uransa entistä aiemmin. Väite on outo siihen nähden, että jo yläkoulua päätettäessä puolet nuorista valitsee ammattinsa. On aina parempi, että nuori tekee valintoja sen hetkisen kiinnostuksensa mukaan, kunhan samalla varmistetaan, ettei pussinperiä synny. Toki opinto-ohjauksen resursseja pitää vahvistaa, jotta yksilöllinen ohjaus voi aidosti toteutua. Korkeakoulujen tulee aiempaa paremmin mahdollistaa liikkuminen korkeakoulun sisällä ja alan vaihto on työuran aikana joka tapauksessa hyvin todennäköistä monelle.
Jatkossakin korkeakouluihin tulee voida hakeutua monin eri reitein, jolloin mahdollisuudet päästä opiskelemaan elämän eri vaiheissa tasaantuvat. Avoimen väylää on kehitettävä. Kynnys korkeakouluihin ei saa nousta myöskään ammatillista väylää etenevällä. Kaikki nämä näkökulmat voidaan ja tulee ottaa huomioon, eivätkä ne ole ristiriidassa nyt suunniteltua muutosten kanssa.
Löysin hiljattain vanhan lehtileikkeen, jonka otsikkona oli ”pääsykokeet pian historiaa”. Leike oli kymmenen vuoden takaa. Hain itse yliopistoon 80-luvun lopulla, eikä valintakoeinstituutio ole siitä muuttunut miksikään. Nyt olisi korkea aika muutokselle.
