Venäjällä suunnitellaan palautettavaksi lentokuntoon noin 700 neuvostoaikaista, varastoitua, yksimoottorista Antonov An-2 -konetta. Konetyyppi teki ensilentonsa vuonna 1947, ja sitä valmistettiin vuoteen 2002 saakka.
Koska siviililentoliikenteellä on kova pula koneista, 12 matkustajapaikan kone voisi Tšablyginin Siperian tieteellisen ilmailututkimuksen instituutin SibNIAn mukaan paikata akuuttia konepulaa. Varastoitujen koneiden käyttöiästä väitetään olevan jäljellä vielä ainakin 70 prosenttia, vaikka konetyypille ei ole määritelty virallista elinkaaren pituutta.
Vuodesta 2024 valtio on jo palauttanut 16 An-2-konetta lentokuntoon. Viime vuoden lopulla koneita oli Venäjällä käytössä 62 operaattorilla yhteensä 249. Lisäksi paramilitaarisella urheilu- ja harrastusjärjestö DOSAAFilla on 276 konetta.
SibNIAn analyysin mukaan koneiden moottorit riittäisivät vuoteen 2063 saakka, jonka jälkeen ne voitaisiin korvata vielä muilla moottoreilla. Lentorankojen instituutti arvioi kestävän aina vuoteen 2100 saakka.
Moskovan DOSAAFin lentokonetehtaan toimitusjohtaja Pavel Nenastjevin mukaan noin 85 prosenttia käytöstä poistetuista An-2:ista on yksityisomistuksessa. Hän lisäsi, että niiden käytöstä kiinnostuneet yhtiöt voivat maksaa koneiden korjaukset ja lentokuntoon palauttamisen.
Yhden koneen hinta on 3,5–5 miljoonaa ja sen lentokuntoon palauttaminen maksaa 17–25 miljoonaa ruplaa, hän huomauttaa. Korkeat korjauskustannukset syntyvät siitä, että osat ja komponentit ovat tuontitavaraa. Koko An-2-laivaston palauttaminen lentokuntoon maksaisi 14,5–21 miljardia ruplaa.
Vladimir Putin määräsi vuonna 2019 hallitusta käynnistämään An-2:ta vastaavan Baikal-konetyypin tuotannon. Hallitus toivoi tuotannon käynnistyvän vuonna 2024. Koneen hinnan arveltiin asettuvan 280 miljoonaan ruplaan.
Toukokuussa 2025 presidentin Kaukoidän federaatiopiirin lähettiläs Juri Trutnev kuitenkin ilmoitti, että projekti – johon oli jo allokoitu 3,5 miljardia ruplaa – oli umpikujassa, koska koneelle pitäisi löytää uusi moottori.
Kommersantin lähteiden mukaan Baikalin suunnittelijat tekivät koko joukon ”dramaattisia virheitä”, joiden vuoksi kone täytyy periaatteessa suunnitella uudelleen. Kehittäjät vaativat myös kymmentä miljoonaa ruplaa ja viiden vuoden lisäaikaa koneen parantelemiseksi.