Sukujuuriltaan italialaisen Anton Montin keräilemät yksityiskohtaiset kertomukset ’ndranghetan historiasta, organisaatiosta ja toimintatavoista eivät tee tästä hellyttävää ystävänpäivän lahjakirjaa. Järjestön paatunut julmuus lyö laudalta jopa Sisilian Cosa Nostran, Napolin tai Apulian vastaavat järjestöt. Yhteenlaskettuna mafian suorittamat murhat ylittävät pahimpien aikojen veriteot Pohjois-Irlannissa.
Calabrian maakunta sijaitsee Italian ”saappaankärjessä”, vastapäätä Sisiliaa Messinansalmen itäpuolella. Calabria on niin maanpinnaltaan kuin asukkailtaankin Italian köyhintä. Paikallisen mafiajärjestön kotikaupunki on muutaman tuhannen asukkaan San Luca, jonka lähistöllä sijaitsee järjestön kaikkein pyhin, Polsin kylän pyhän Marian kirkko.
Hyvin pieni ydinjoukko miehiä hallitsee tänään maailmanlaajuista organisaatiota, joka on ulkoa katselleen erittäin sisäänpäin kääntynyt.
Anton Monti luokittelee calabrialaisen ’ndranghetan maailman vaarallisimmaksi rikollisjärjestöksi. Suomeksi kirjoitettu kirja leimaa kansainvälisen materiaalinsa kautta vihjailevasti vapaamuurarijärjestelmää täällä meillä – vailla näyttöä. Salaseuroiksi luokiteltavia arveluttavia, julkisiakin järjestöjä on kaikkien löydettävissä lukematon määrä.
Eristäytyminen ja julma ryhmäkuri
Calabrian historia on kautta aikojen ollut tarina harvakseltaan mutta perusteellisesti maakunnan väestöä muokanneista valloituksista. Sijainti Välimeren keskellä on tehnyt siitä hyvän seudun tukikohdilla ja ponnahduslaudan muualle tapahtuville hyökkäyksille.
Liki 3000 vuotta sitten sinne asettuivat kreikkalaiset, 200 vuotta eaa. paikalle tunkivat roomalaiset. Kun Rooman imperiumi luhistui, muut barbaarit ottivat maakunnan ryöstökohteekseen. Paljoa tuossa karussa vuoristoisessa seudussa ei tosin ryöstettävää ollut. Vuosituhat sitten tulijat olivat kotoisin Bysantista, joiden jälkeen puolestaan normannit alkoivat oman läsnäolonsa.
Jos alkuperäiskansasta oli jotakin jäljellä, se piiloutui syrjemmälle vuorten ja rotkojen piiloihin. Ehkä noina aikoina väestön tavat alkoivat muotoutua soveliaiksi ’ndranghetan tapakulttuuriin. Perheillä oli omat valtaa pitävät määrääjänsä, jotka liittoutuivat keskenään ja yrittivät löytää keinot edistää yhteistä hyvää. He loivat keskinäisen tapakulttuurinsa, pukeutumisen ja käyttäytymisen koodiston. Pelko ulkopuolisesta maailmasta hitsasi heidät omaan salaiseen elämäänsä.
Syntyi mafia, joka painosti, kuritti ja suojeli omiaan. Säännöt olivat tiukkoja, ja kun apua et muualta saanut, yhteisö kantoi vastuuta ja auttoi heikoimpia. Tämä oli mahdollista verotuksen kautta, johon kaikkien oli osallistuttava. Valvonta on aina ollut – kuten mafiaelokuvista tiedämme – tiukkaa. Sääntöjä rikkoneet kuritettiin tai murhattiin. Teot johtivat uusiin murhiin, joille ei näy loppua.
Voimana pelko, rikkaudet piilossa
Monti luettelee joitakin piirteitä, jotka erottavat Calabrian mafian muista. ’Ndrangheta ei salaperäisyytensä vuoksi esiinny väkivaltaviihteen elementtinä, maakunta peittelee rikollisilla toimillaan haalimiaan rikkauksia, eikä se käy avointa sotaa valtiovaltaa tai viranomaisia vastaan. Silti salaperäisiä murhia tai kidnappauksia tapahtuu.
Kirjassa kuvataan seikkaperäisesti, miten Calabrian kylät suojelevat itseään ulkopuolisilta. Sinne ei ole menemistä ilman, että saapuminen huomataan ja tulijaa tarkkaillaan monin keinoin. Valvovat silmät ja kamerat tallettavat niin omien kuin vieraidenkin tapaamiset. Kohteina olevat voivat joutua vääränlaisesta kanssakäymisestään edesvastuuseen. Havainnot, tulkinnat, tuomiot ja niiden käytäntöön pano eivät noudata oikeusvaltion periaatteita.
Systeemi on pitkälti täysin miehinen – joku yksittäinen naispäättäjä ei poista epäilystä, että kyseessä on miesten tyrannia Lähi-idän maiden ja uskontokuntien tapaan. Vaikka teloituksia ei nimitetä kunnia- tai kostomurhiksi, sitä ne ovat ääri-islamistien tapaan.
Calabrian maailma on niin eriskummallinen ja liki toivoton Italian valtion kannalta, ettei ole ihme maakunnan saama luonnehdinta: Italian kolmas saari (Sisilian ja Sardinian lisäksi), vaikka se osa Italian mannermaata onkin. Kun valtiovalta on rankaissut rikollisjärjestöjen tekijöitä ja siirtänyt heitä pois mädäntyneeksi katsotusta maakunnastaan, rikollisuuden on oikeastaan annettu levitä.
Kun on suoritettu näyttäviä sotilas- ja poliisioperaatioita, niistä ei ole ollut näyttävää hyötyä. Vankiloissa puolestaan fanaattisuus tiivistyy tuomittujen saavuttaessa marttyyrien palvotun aseman.
Vapaamuurarit, miksi?
Kirjoittaja kohdistaa tarkan huomion tämän päivän ’ndranghetan toimintaan. Se on siirtynyt valtavien huumekauppojen suorittajaksi. Kirja väittää sitä jopa maailman suurimmaksi kokaiinin välittäjäksi.
Kyse on ylikansalliseksi paisuneesta näkymättömästä liiketoiminnasta. Huumeet ja niihin liittyvät rahavarat liikkuvat epäilyttävän sujuvasti missä tahansa. Jopa EU tekee itsestään naurettavan, kun se taistelee pimeää rahaa vastaan ja samalla sallii joidenkin jäsenvaltioittensa paratiisipankit.
Suomalaisin silmin luettuna kirja vihjailee kummallisesti ’ndranghetan ja vapaamuurareiden yhteisistä, viattomista etupäässä rituaaleihin liittyvistä piirteistä. Siinä missä mafian jäsenistö on joutunut rikoksistaan jatkuvasti tilille, siinä modernien aikojen suomalainen vapaamuurarijärjestö on synnitön: ei syytteitä, ei tuomioita.
Tietty salaperäisyys ja ulkopuolisten arvailut eivät anna Montille minkäänlaisia eväitä. Tai sitten ehkä Monti tietää jotakin karmeata, jota Suomen vapaamuurarit eivät itsekään tiedä.
Anton Monti: Maailman vaarallisin rikollisjärjestö ’Ndrangheta. Kustannus S&S 2021.
