Suomen Washingtonin-suurlähettiläs Mikko Hautala kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä, että ”myös ei hätää -leirin on syytä herätä sodan uhkaan”.
Hän kirjoittaa, että useat eurooppalaiset johtajat ovat esittäneet viime aikoina uhka-arvioita sodasta. Esimerkiksi Ruotsin siviilipuolustusministeri Carl-Oskar Bohlin varoitti sodan voivan tulla myös Ruotsiin. Julkisuudessa on esiintynyt myös erilaisia aikatauluarvioita Venäjän ja puolustusliitto Naton sodan syttymisestä.
– Suomessa sudenhuutajat saavat helposti paniikin lietsojan tai suorastaan sotahullun leiman. Joskus se voi olla ansaittukin. Mutta on myös ei hätää -leiri, joka vetoaa eurooppalaisiin verrokkimaihin verrattuna hyvin hoidettuun puolustukseen ja nyt myös Nato-jäsenyyteen, Hautala kirjoittaa.
– On tietysti vastenmielistä ajatella, että tämäkään ei ehkä riitä. Mutta kriisissä hyväkään lähtötilanne ei välttämättä ole tarpeeksi hyvä, hän toteaa.
Hautala toteaa, että uhka-arvioiden esittäminen on vaikea laji.
– Kun sodanuhasta puhutaan, on yleensä tarkoituskin herätellä ja saada kuulijassa aikaan reaktio. Sitä tarvitaan, jotta varautumiselle ja vaikkapa Ukrainan avustamiselle luodaan myötämieltä, hän kirjoittaa.
– Asian tärkeys ei ole automaattisesti selvää monien rauhanuntaan kauan nukkuneiden länsimaiden kansalaisille. Syvään rauhantilaan vaipuminen on toki sinänsä myönteistä. Sehän kertoo uhkien puutteesta ja kyvystä ratkaista kiistoja rauhanomaisesti. Mutta siitäkin tulee ongelma, jos ympäristö muuttuu vaarallisemmaksi. Mitä syvempi uni, sitä ankeampi herätys.
Suurlähettilään mukaan viranomaisille erilaisten sotaskenaarioiden laatiminen on arkipäivää.
– Eivätkä skenaariot ole ennusteita, vaan vaihtoehtoisia tapahtumakulkuja. Niissä on paljon jossittelua, jossa yksittäinen kehityskulku riippuu monista tekijöistä. Tavoitteena on ymmärtää näitä tekijöitä ja niiden keskinäistä vaikutusta. Millaiset tekijät vievät kohti laajempaa konfliktia? Mitkä taas rajaavat sitä?, hän kirjoittaa.
– Pelkokertoimet lisääntyvät, kun huomioidaan yllätyshyökkäyksen mahdollisuus. Ja kun vielä muistetaan, että sellaiset ovat monesti onnistuneet. Useimmiten nykytiedustelu kyllä näkee merkit, mutta tulkinta menee pieleen tai päätöksentekijä ei yksinkertaisesti suostu uskomaan saatua ennakkovaroitusta.
Hän viittaa Hamasin yllätyshyökkäykseen ja siihen, että Ukrainallakin oli vaikeuksia ennakoida tulevaa sotaa.
– Eivätkä Euroopassa Saksa ja Ranska halunneet uskoa hyökkäykseen. Varoittelijoita ei kannata sivuuttaa vain siksi, että viesti on ikävä. Siinä voi käydä hullusti.