– Tällaiset käytännöt eivät ole uusi ilmiö eikä museoala ole ainoa, jolla tällaista tapahtuu. Tänä vuonna asiasta tulee kuitenkin jäsenpalautetta erityisesti museoista. Korostamme, että ilmiö on kitkettävä. Heikko taloustilanne ei oikeuta huonoon työnantajamoraaliin, sanoo Akavan Erityisalojen toiminnanjohtaja Salla Luomanmäki.
Hänen mukaansa tällaisia työsuhteita pitää nimittää reilusti kesätöiksi eikä naamioida niitä korkeakouluharjoitteluksi. Jos kesätöissä tehdään ammattilaisen työtehtäviä, tulee silloin maksaa työehtosopimuksen mukaista ammattilaisen palkkaa.
– Harjoittelupaikat ovat korkeakouluopiskelijoille erittäin tärkeitä ja on hienoa, että kunnat tarjoavat niitä. Harjoittelussa tulee olla kuitenkin selvät pelisäännöt, Luomanmäki vaatii.
Akavan Erityisalojen suosituksen mukaan korkeakouluharjoittelijan palkan on oltava työehtosopimuksen mukainen tai vähintään sellainen, että se kerryttää työttömyysturvaa eli tänä vuonna vähintään 1 154 euroa kuussa.
Lisäksi harjoittelun on oltava asianmukaisesti ohjattua ja sen tulee vastata tutkintovaatimusten tavoitteita.
– Ilmiönä näyttäisi olevan, että opiskelijoiden ahdinkoa käytetään hyväksi. Huono työllisyystilanne pakottaa ottamaan vastaan mitä tahansa työtä ja mihin hintaan tahansa, Luomanmäki sanoo.
