Professori Heikki Hiilamo kertoo kolumnissaan Ylellä osallistuneensa ensimmäistä kertaa kansainvälisen perustuloliikkeen BIEN:in kokoukseen. Hän sanoo itse kannattaneensa perustuloa pragmaattisena ratkaisuna perusturvan varassa olevien köyhien byrokratialoukkuihin, mutta huomanneensa olevansa vähemmistössä.
Kokouksessa äänessä olivat henkilöt, joita Hiilamo kutsuu perustulomilitanteiksi.
– Militantit perustulon kannattajat ovat kiinnostuneita paljon enemmän rikkaista kuin köyhistä, enemmän elämästä työmarkkinoiden ulkopuolella kuin työhön kannustamisesta, enemmän kapitalismin kurittamisesta kuin hyvinvointivaltion rakentamisesta, Hiilamo määrittelee Ylen kolumnissaan.
Hänen mukaansa perustulominitanteille perustulo on taistelua rikkaita vastaan.
– He vaativat perustuloa hyvityksenä sille, että rikkaat ovat rikastuneet haalimalla itselleen yhteismaita, harjoittamalla kolonialismia ja muuta ryöstökapitalismia sekä tuhlaamalla kaikkien yhteisiä luonnonvaroja ja aineettomia oikeuksia.
Militanttien tavoitteena on se, että rikkaiden tulot ja omaisuus jaettaisiin perustulon avulla niin tasaisesti, että jokaisella olisi mahdollisuus halutessaan tulla toimeen perustulon varassa ilman osallistumista työmarkkinoille.
– Päämäärä muistuttaa läheisesti kommunistista utopiaa, jossa kaikki on vapautettu työn orjuudesta, Hiilamo toteaa.
Hiilamon mukaan perustuloideologia tähtää kapitalismin uudistamiseen tulonsiirtoja ja julkisia palveluita syvemmällä tavalla.
– Kyse on uskosta siihen, että perustulo tekisi palkkatyöstä velvollisuuden sijaan oikeuden. Perustulon ansiosta kenenkään ei olisi pakko tehdä työtä eli myydä vapaa-aikaansa kapitalistin palvelukseen. Jos kaikkien toimeentulo olisi turvattu perustulon avulla, työnantajien olisi maksettava ikävistä ja vaativista töistä nykyistä parempaa palkkaa. Tämä saattaisi nostaa esimerkiksi siivoojien, roskakuskien, lähihoitajien ja postinjakajien palkkoja.
Hiilamon mukaan yhtä hyvin voi kuitenkin käydä niin, että työnteosta vapauttava perustulo johtaisi palkkojen nousun sijaan ihmistyön korvaamiseen koneilla. Robotit alkaisivat hoitaa entistä useammin siivouksen, roskien kuljetuksen, vanhusten hoivan ja pakettien toimittamisen.
– Perustulo jäisi eräänlaiseksi tukipalkkioksi koneiden syrjäyttämille ihmisille, joiden ostovoimaa kuitenkin tarvitaan koneiden tuottaminen tavaroiden ja palveluiden myymiseksi. Utopian sijaan saisimme dystopian.
