Henkirikoksessa lapsensa menettänyt Tuula Backman ja Henkirikoksen uhrien läheiset ry:n toiminnanjohtaja Sanna Kalajanniska ihmettelevät Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan, miksi toisen ihmisen hengen riistäminen tuo ”joskus vuoden mittaisen tuomion, toisinaan kaksitoista vuotta”.
– Jokaisen hengen tulisi olla samanarvoinen, sillä jokainen on korvaamaton.
Aihe on noussut viime aikoina pinnalle, kun julkisuuteen kerrottiin, että niin sanottu sarjakuristaja Michael Penttilä on jälleen pidätetty murhasta epäiltynä. Penttilä on tuomittu useaan otteeseen henki- ja väkivaltarikoksista, ensimmäisen kerran vuonna 1984. Vankilasta Penttilä vapautui joulukuussa 2016 saatuaan ja kärsittyään tuomiot kahdesta murhasta sekä useista muista väkivaltarikoksista.
– Pitkiäkin vankeusrangaistuksia annetaan, mutta julkisuudessa ei juuri puhuta siitä, että niistä istutaan aina vain osa.
– Yhdeksän vuoden tuomion saanut tekijä voi päästä jo kuuden vuoden päästä koevapauteen. Tekijän nuori ikä tai ensikertalaisuus puolittaa tuomion. Ja mikä hulluinta: jos rikollinen on ehtinyt olla vapaalla vankilasta kolme vuotta ennen uutta rikosta, hänet katsotaan taas ensikertalaiseksi, Backman ja Kalanniska ihmettelevät.
Backmanin ja Kalanniskan mukaan myös uhrien ja heidän läheistensä oikeudet tulisi muistaa.
– Tuomionimikkeitä ei saa vesittää, jotta tuomioiden pituudet ovat suhteessa tekojen vakavuuteen. Olisi myös hyvä, että Vankeinhoitolaitos pystyisi jollain lailla tarkistamaan, onko vapautuva vanki todella valmis yhteiskuntaan, vai onko hän edelleen jämäkän tuen, hoidon ja valvonnan tarpeessa.
