EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kauppasopimuksen geoekonominen perusta on murtunut, toteaa kokoomuksen europarlamentaarikko Mika Aaltola X-palvelussa.
– Viikonloppu muutti transatlanttisen kauppapolitiikan dynamiikan ja epävarmuus nyt vallitsevaa. USA:n vipuvarsi yksinkertaisesti hävisi.
– Mitä tapahtui? Perjantaina 20. helmikuuta Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi (Yhdysvaltain presidentti Donald) Trumpin “vastavuoroiset” tullit. Juridinen pelote samalla romahti. Trump vastasi välittömästi: ensin universaali 10 prosenttia, lauantaina jo 15 prosenttia kaikille maille vanhan Section 122 -lain nojalla, jota ei ole tehty Trumpin tyylisiin kauppasotiin. Voimassa enintään 150 päivää, Aaltola kertoo.
Euroopan parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan puheenjohtaja Bernd Lange aikoo ehdottaa EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kauppasopimuksen ratifiointiprosessin jäädyttämistä.
Mika Aaltola avaa Euroopan kauppavaliokunnan (INTA) ensi reaktioita:
– Ensimmäiset äänet esittävät ratifioinnin keskeyttämistä, kunnes USA antaa selkeät sitoumukset. Kauppasopimuksen EU:ta koskevat kohdat piti olla äänestyksessä tällä viikolla. Komissio toistaa “a deal is a deal, mutta tilanne on puhdasta tullikaaosta, koska diilin perusta on muuttunut eikä USA voi laillisesti noudattaa sitä. Pääsen heti tänään ja huomenna näihin INTAn keskusteluihin mukaan.
Aaltola selittää tarkemmin, miksi kauppasopimuksen logiikka on murentunut:
– Ensinnäkin uhkakuvan poisto poistaa myös sopimuksen vaihtokaupan. EU teki myönnytyksiä juuri siksi, että pelättiin impulsiivisia 20–50 prosentin tai yli tulleja. Pelote on nyt poissa. Miksi myönnytykset enää kannattaa pitää?
– Toiseksi universaali 15 prosenttia tekee bilateraalisesta sopimuksesta vähemmän erityisen. EU ei enää saa “etuoikeutettua” kohtelua, kun sama taso koskee koko maailmaa. Kolmanneksi nyt käytetyn lain 150 päivän määräaikaisuus tekee pitkäjänteisestä kauppasuhteesta mahdottoman. Tullit voivat loppua toukokuussa tai jatkua – kukaan ei tiedä.
Geopoliittinen logiikka ontuu
Mika Aaltolan mukaan kauppakysymys on kuitenkin vain osa ongelmaa.
– Sopimuksen geopoliittinen logiikka ontui jo ennen tätä viikonloppua. Transatlanttinen kumppanuus rakentuu oletukselle, että USA on sitoutunut “rauhaa voiman kautta” -malliin myös Ukrainan suhteen. Nyt Washington hakee diiliä Venäjän kanssa myös kauppapoliittisesti. Grönlanti on Tanskan alue, johon Trump kohdistaa painostusta. Nämä eivät ole pieniä signaaleja.
Siten geoekonominen ja geopoliittinen perusta ovat yhtä aikaa halkeamassa.
– Tällä viikolla INTAssa edessämme on merkittäviä valintoja. Ratifioidaanko sopimus näissä olosuhteissa? Millä ehdoilla? Mitä vastikkeita EU voi ja sen pitää vaatia, Aaltola luettelee.
Hänen mukaansa viesti suomalaisille vientiyrityksille on seuraavanlainen:
– Varautukaa ainakin hetkelliseen epävarmuuteen. Tämä ei ole tilapäinen kaaos, joka ratkeaa kuukausissa, vaan kyse on rakenteellisesta muutoksesta transatlanttisissa suhteissa, mikä heijastuu myös kauppasuhteeseen seuraavan vuoden kuluessa.
– Onko edessämme uusi neuvottelukierros vai kauppasodan eskalaatio? Vastaus riippuu pitkälti siitä, kuinka yhtenäisesti Eurooppa pystyy tässä tilanteessa toimimaan. Yhdysvaltojen vipuvarsi on ratkaisevasti laskenut, joten olisi järkevää vaatia USA:lta, ettei kaikkea EU:n vientiä voi laittaa 15 prosentin tullin alle tai palaamista aikaisemmin vallinneesta tilaan. Tämä vaatinee tuumaustaukoa.
LUE MYÖS:
Arvio tulliratkaisusta: vaikutus voi jäädä ennakoitua pienemmäksi