Ei se sitten riittänyt, että Sauli Niinistö on tehnyt eduskuntavaaleissa ennätyksen Varsinais-Suomessa, Helsingissä ja Uudellamaalla ja 2012 presidentinvaaleissa toisella kierroksella äänimääräennätyksen.
Nyt Niinistö sai 62,6 prosenttia hyväksytyistä äänistä. Se sattuu olemaan sama luku, kuin viime vaaleissa, toisella kierroksella. Ääniä tuli nyt toki kuitenkin noin 70 000 enemmän, eli ennätys tämäkin. Varsin pitkäaikaiseksi sitä veikkaisin.
Maakuntavaaleissa riittää jännitettävää. Nimittäin siinä, tuleeko niitä vai ei. Pahaa pelkään, että eivät ne kovin suurta intoa synnytä sen paremmin politiikan toimijoissa kuin äänestäjissäkään, hyvä jos päästään eu-vaalien äänestysprosentteihin. Ne ovat olleet olleet vähän alle 40 prossaa kaksissa edellisissä.
En näe maakuntahallintoa sinänsä niin pahana mörkönä kuin moni muu. Kuntia on Suomessa yhdistetty melko paljon, kun eväät ovat loppuneet, mutta perusteltua tarvetta olisi paljon enempään. Pienuuden ongelmia on paikattu kuntien välisellä yhteistyöllä. On perustettu kuntainliittoja, solmittu isäntäkuntasopimuksia, muodostettu kuntien kesken osakeyhtiöitä ja ties mitä. Osa toimii hyvin, osa ei.
Kuntien yhdistymisen on sanottu aiheuttavan demokratiavajetta, päätösvalta karkaa kauemmaksi kuntalaisen kontrollista. Voi olla tottakin, mutta ei välttämättä. Sen sijaan on minusta erittäin perusteltua kysyä, mikä on nykyään kuntalaisen mahdollisuus seurata päätöksentekoa ja vaikuttaa siihen, kun vaikkapa palo- ja pelastustoimi, jätehuolto, lukio- ja ammattikouluopetus, ympäristöterveydenhuolto, eläinlääkintä ja jopa perusterveydenhuolto hoidetaan elimissä, joihin valtuutetuilla on vain välillinen vaikutusvalta. Tuota listaa voisi jatkaa, mutta säälin lukijoita.
Keskusta on siinä oikeassa, että monta tuollaista rakennelmaa poistuu maakuntahallinnon myötä. Sen sijaan tasavallan silppuaminen 18 maakuntaan ei perustu mihinkään muuhun kuin siihen, että maakuntien Suomen puolueena itseään pitävä keskusta haluaa, että niitä on monta. Kahdentoista maakunnan malli olisi menetellyt, viisi olisi ollut järkevä ja luulenpa, että siihen vielä aikanaan siirrytään.
Ei maakuntahallinto keskustan valtaa betonoi. Ei Uusimaasta tule keskustavetoista, ei Pirkanmaasta, ei Varsinais-Suomesta. Keskustavetoiseksi jää toki paljon Suomen hehtaareista, mutta siellä, missä väestöä on paljon, voimasuhteet ovat toiset.
Saadakseen demokratian kannalta legitiimin aseman, pitäisi maakuntahallintomallin kuitenkin saada ihmiset mukaan vähintään sen verran, että äänestysprosentti kohoaisi yli viidenkymmenen. Tätä saattaisi edesauttaa se, että ehdokkaina olisi niitä, joita on totuttu äänestämään, eli kansanedustajia. Eri asia on sitten, onko siinä muuten kovin paljon järkeä.
Sitä puolueet miettikööt, mieluimmin yhdessä.
