Kuuban kansalliskokouksen on tarkoitus nimittää tänään torstaina varapresidentti Miguel Díaz-Canel presidentti Raúl Castron seuraajaksi. Lisäksi valitaan Kuuban valtiolliseen neuvostoon 30 muuta jäsentä.
Raúl Castro ilmoitti vuonna 2013 siirtyvänsä eläkkeelle tänä vuonna, kun hänen toinen virkakautensa päättyy. Hän jatkuu kuitenkin kommunistipuolueen ensimmäisenä sihteerinä vuoteen 2021 asti.
Castron seuraaja, 57-vuotias Díaz-Canel on toiminut opetusministerinä vuosina 2009-2012 ja ensimmäisenä varapresidenttinä vuodesta 2013.
Díaz-Canel on Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Mikael Wigellin mukaan kovien haasteiden edessä.
– Suurin este on Kuuban valtion ja talouden militarisoituminen, joka hidastaa maan talouden vapauttamista ja estää demokraattiset avaukset tulevina vuosina, hän toteaa tuoreessa Upin julkaisussa.
Saarivaltio on hänen mukaansa ennenkuulumattoman poliittisen muutoksen edessä saadessaan yli 40 vuoteen ensimmäisen presidentin, jonka nimi ei ole Castro. Samalla koko sukupolvi historiallisesti merkittäviä johtajia eläköityy, ja maan talous on peruskorjauksen tarpeessa.
– Neuvostoliiton mallin mukainen talousjärjestelmä takkuilee ja kärsii investointien ja kilpailukyvyn puutteesta. Köyhien määrä on kasvanut työttömyyden ja sosiaalitukien leikkausten vuoksi, Wigell kertoo.
Lisäksi kahden valuutan järjestelmä kasvattaa tuloeroja, terveydenhuolto ja koulutus heikkenevät ja väestö vanhenee. Apua ja vientituloja on vuosien ajan saatu Venezuelasta, mutta sen talous on nyt kaaoksessa.
Donald Trumpin hallinto puolestaan on kieltänyt matkustamisen saarelle sekä kaupat niiden yritysten kanssa, joita Kuuban armeija hallitsee.
– Erityisesti nuoremmat kuubalaiset ovat kriittisiä hallintoa kohtaan ja odottavat muutoksia. Díaz-Canelin on kuitenkin pysyttävä vallankumouksen periaatteissa: hän ei voi vieraantua liikaa kommunistisesta puolueesta ja sen tukipilareista. Koska uusi presidentti on Castron valitsema, hän tuskin on radikaali uudistaja, Wigell arvioi.
Díaz-Canel on hänen mukaansa tyypillinen politiikan sisäpiiriläinen, joka on noussut puolueen sisällä pysymällä uskollisena ja poissa julkisista parrasvaloista.
Wigell arvioi, että uusi presidentti odottaa Castroilta tukea vähittäisiin taloudellisiin muutoksiin, mutta ei shokkihoitoihin eikä demokratisointiin. Castro poika Alejandro on käytännössä Kuuban tiedustelupalvelun johtaja, joka vastaa sisäisestä turvallisuudesta. Tytär Mariela puolestaan on kansalliskokouksen jäsen ja kansallisen seksuaalikasvatuskeskuksen johtaja.
Raúl Castron huomattavin perintö on Wigellin mukaan Kuuban valtion ja talouden militarisoiminen. Hallituksen keskeisiä tehtäviä on armeijan hallussa, ja sillä on vahvat tukahduttamisen välineet, varsinkin sisäministeriön sulauduttua asevoimiin.
– Kuuballa on oikeastaan kaksinapainen vallanjako: kommunistipuolue ja armeija. Castron ajattelussa asevoimat takaa yksipuoluejärjestelmän poliittisen jatkuvuuden, Wigell muistuttaa.
Asevoimat on hänen mukaansa kiinnostunut nykytilanteen säilyttämisestä, sillä se hyötyy suhteettomasti talouden nykyisestä rakenteesta. Monialayhtiö Gaesan avulla armeija hallitsee suurinta osaa yrityksistä, joilla on liiketoimintaa kovan valuutan aloilla, kuten kaupassa, matkailussa ja satamissa.
