Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta ajautui jälleen puheenjohtaja Krista Kiurun (sd.) johdolla perinteiseen itkupotkuraivariin. Nyt aiheena olivat asumistuen leikkaus, työttömyysturvan heikennys ja eräiden etuuksien indeksikorotusten jäädytys.
Lopulta hallituspuolueet saivat tahtonsa läpi. Valiokunta hyväksyi hallituksen esitykset, ja ensi vuoden talousarvion käsittely etenee suunnitelman mukaan.
Aikataulussa pysymisestä ei kannata kiittää hallituspuolueiden edustajia. Kiurukin on kansanedustaja.
Kansanedustajia sitoo lähes perustuslain tavoin kalenteri. Lomia ei tärvellä turhilla riidoilla. Jos valiokunta ei olisi saanut mietintöjään valmiiksi, eduskunta olisi joutuneet keskeyttämään joulutaukonsa.
Riitely valiokunnassa äityi niin kärkeväksi, että hallituspuolueiden edustajat kantelivat Kiurusta puhemiesneuvostolle. Heidän mielestään tämä jarrutti tahallaan mietintöjen valmistumista.
Kerta ei ollut ensimmäinen. Vaalikaudella 2015–2019 Kiuru toimi samassa tehtävässä. Silloin valituksen teki keskustan valiokuntaryhmä.
Kiuru kuitenkin voitti. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) porvarihallituksen sote-esitys kaatui aikapulaan ja perustuslakivaliokunnan lausuntoon.
Valiokunta käsittelee poliittisesti räjähdysherkkiä työelämän ja sosiaaliturvan lakeja. Tunteet ovat nousseet pintaan aiemminkin.
Asioiden käsittelyä jarrutettiin 1980-luvulla poistumalla kokouksesta, jotta se tulisi päätösvallattomaksi. Yhdessä kuumassa kokouksessa diabetesta sairastavan valiokunnan jäsenen oli vaikea saada taukoa hoitaakseen sokeriarvonsa.
Krista Kiurua voi verrata entiseen jääkiekkoilijaan Jarkko Ruutuun. Hän on mainio vastustajan pelin rikkoja. Jos tuollainen pelaaja on kentällä, niin sitten meidän paidassamme.
Sosiaalidemokraateissa vitsaillaan, että Kiuru on heidän ”luottamuspääomansa”. Luotto on kuitenkin vähentynyt. Kiuru on omilla liikkeillään kaventanut pelitilaansa.
SDP:n sisäisissä kahinoissa Kiuru on ollut innokas peluri ja tuulenhaistaja. Jutta Urpilaisen tukijana pidetty Kiuru loikkasi 2014 sujuvasti puheenjohtajavaalin tuloksen julkistamisen jälkeen Antti Rinteen ketjuun.
Nykyinen puoluejohtaja Antti Lindtman on pitänyt varansa Kiurun kanssa. Kiuru oli 2016 käräyttämässä Lindtmania listakohussa. Kiuru tavoitteli Lindtmanin paikkaa.
Eduskuntaryhmän puheenjohtajana toiminut Lindtman oli tehnyt puhemiehistölle ehdotuksen, keille sosiaalidemokraateille tulisi antaa puheenvuoroja täysistunnoissa. Ryhmä raivostui, Lindtman pyysi ja sai anteeksi.
Kiuru oli 2019 järjestämässä Sanna Marinia Sdp:n pääministeriehdokkaaksi. Hän vaikutti ratkaisevasti puoluevaltuuston äänestykseen, jossa Marin voitti Lindtmanin täpärästi 32–29.
Marinin hallituksessa perhe- ja peruspalveluministeri Kiuru pääsi pälkähästä. Koronan torjunnan alkukahinoissa hengityssuojaimien puute kaadettiin Huoltovarmuuskeskuksen ja työministeri Tuula Haataisen (sd.) syyksi, vaikka suojaimien hankita oli sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla.
Pandemian hillitsemisessä Kiuru onnistui osittain. Hän ajoi tiukkaa linjaa ja haki selkänojaa tulkitsemalla valikoivasti asiantuntijaraportteja.
”Työtämme käytettiin väärin ja härskisti poliittisen päämäärän ajamiseen”, lääkäri Terhi Tapiainen kommentoi Kiurun toimintaa Helsingin Sanomissa.
Kaukalo Kiurun ympärillä kutistui, kun Marin jätti SDP:n puheenjohtajan tehtävän. Kiuru haastoi puheenjohtajavaalissa Lindtmanin, mutta hävisi selvästi neuvoa-antavan jäsenäänestyksen.
Seuraavaksi Kiuru yritti eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi Lindtmanin paikalle. Uuden puoluejohtajan oli helppo huolehtia ryhmän enemmistön avustuksella, että tehtävään valittiin kansanedustaja Tytti Tuppurainen.
Krista Kiuru on hankkinut niin monta vihollista, että hänen on vaikea nousta aivan keskeisimpiin tehtäviin. Kuka tahansa muu kuin Kiuru, on tuttu hokema demareiden keskuudessa.
Kiuru on vaarassa joutua samanlaiselle sivuraiteelle kuin Paavo Väyrynen keskustassa. Itsekeskeinen pelaaminen voi johtaa ulos puolueen ytimistä.
Kotikaupungissaan Porissa ja muualla Satakunnassa Kiuru on kiistelty henkilö. Hän haki Porin kaupunginjohtajaksi, mutta hävisi vaalin selvästi.
Miksi Jarkko Ruutu on hyvä vastine Kiurulle? Miksi ei joku porilainen kiekkoilija, esimerkiksi Jari Levonen?
Ikiässä Levonen oli porilaisten lemmikki, jota vastustajat ja erotuomarit inhosivat. Peliuran jälkeen Levonen puki päälleen raitapaidan. Levosesta tuli yksi kaukalon parhaista oikeudenjakajista, jota arvostettiin yli seurarajojen.
