Tieteessä ei ole mitään virallista määritelmää sille, kuinka monta ihmisasumusta neliökilometrillä pitäisi olla tai millä etäisyydellä toisistaan asumusten vähintään täytyisi sijaita, jotta aluetta voitaisiin kutsua asutuksi.
Aalto-yliopiston kaupunkitaloustieteen professori Tuukka Saarimaa toteaa, että suurimmissa kaupungeissa työntekijät ja yritykset ovat tuottavampia. Tutkimus puoltaa kaupungistumista.
– Ei ole kovin vahvoja argumentteja sen puolesta, että harvaan asumista pitäisi tukea. Asuntojen hinnoissa näkyy, missä ihmiset haluavat asua. Kaupungistumisen kääntäminen edellyttäisi jonkinlaista ihmisten lahjomista.
Koko maan pitäminen asuttuna antaa ymmärtää, että Suomi olisi joskus ollut ”kokonaan asuttu”. Milloin Suomen väestö on jakautunut tasaisimmin, ja paljonko tyhjiä neliökilometrejä silloin oli?
– Suomea ei ole ikinä pidetty ”kokonaan asuttuna”. Tasaisimmin väestö jakaantui kaukana menneisyydessä, kun Suomi oli maatalousvoittoinen. Nykyään hyvin pieni osa ihmisistä saa elantonsa maataloudesta.
– Ymmärrämme, että palvelut ja saavutettavuus ovat erilaiset. Ei voi eikä kannata järjestää niin, että ambulanssi ennättäisi kaikkialle viidessä minuutissa.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusprofessori Teemu Lyytikäinen vahvistaa, että Suomen bruttokansantuote on korkeampi, jos suurempi osa väestöstä pääsee asumaan korkeamman tuottavuuden alueille. Niissä mittakaavaetu varmistaa tukevat toiminnot, oikeat työntekijät löytyvät oikeisiin työpaikkoihin ja osaaminen leviää klusterien sisällä.
– Kun kuntien valtionosuusjärjestelmä muuttui vuonna 2015, jotkut kunnat saivat enemmän rahaa, toiset vähemmän. Lisäyksillä ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta muuttoliikkeeseen.
Paikallisesti työpaikat lisääntyivät keskimäärin 9 työpaikalla tuhatta asukasta kohden, mutta sillä ei ollut merkittävää vaikutusta työllisyysasteeseen. Yksi työpaikka edellytti 33 000 euron lisäystä valtionosuuteen, ja nettomuuton kasvu yhdellä hengelle 150 000 euron lisäystä.
Silti asukkaat muuttivat edelleen pois korkeampien palkkojen ja paremman tuottavuuden alueille. Jäljelle jääneille olot olivat toki paremmat lisääntyneiden palvelujen sekä pienempien veronkorotusten ja palvelumaksujen myötä.
Haja-asutus haittaa luontoa
Kun ihmisasutus etenee, villieläinten asuinalueet pirstaloituvat ja niitten voi olla vaikea vältellä ihmisiä parhaalla tahdollakaan. Ihmisten ja suurpetojen kohtaamiset ovat yleistyneet. Voisiko asumattomuus poistaa tarpeen karsia kantoja näinä lajisukupuuttojen aikoina?
– Ihmisasutus haittaa susia. Venäjällä ei ole tasaista haja-asutusta, joten ihminen ja susi eivät kohtaa. Venäjällä ihmiset asuvat kylissä eivätkä liiku erämaassa niin paljon kuin meillä, tähdentää Suomen ympäristökeskuksen erityisasiantuntija Riku Lumiaro.
Koskematonta luontoa löytyy heti Venäjän puolella, Luoteis-Venäjällä jopa miljoonan hehtaarin suojelualue alkuperäistä luontoa.
– Suomessa saisi olla enemmän Värriön kaltaisia luonnonpuistoja, se hidastaisi vanhojen metsien lahopuusta riippuvaisten lajien sukupuuttoa. Lajit säilyvät kyllä myös kansallispuistoissa.
– Vaikka Pohjois-Suomessa on laajojakin luonnonpuistoja, suden ei anneta sielläkään elää. Sudet ovat paenneet niistä talousmetsiin. Saksassa on 290 susilaumaa, Suomessa 50.
Susien harventaminen voi ajaa ne ihmisten läheisyyteen. Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla on paljon kauriita, joitten saalistaminen onnistuu yksinäiseltäkin sudelta. Itä-Suomessa susille ei ole muuta syötävää kuin hirvi, siksi susilauman täytyy säilyä kokonaisena, jotta se saa ison saaliseläimen kaadettua. Yksinäisen suden on vaikea tulla toimeen Itä-Suomessa. Jänistä ei saa kiinni, joten yksinäiset sudet syövät haaskoja tai lähtevät vaeltamaan ja tulevat pihoihin.
Rajavalvonta ei ole siviilien havainnoista kiinni
Aikanaan Ruotsin puolustusvoimat sai tiedon karille ajaneesta venäläisestä sukellusveneestä lähistöllä olleelta kalastusveneeltä. Suomen puolustusvoimien mukaan Suomen paikallispuolustus rakentuu alueita tuntevien joukkojen ja paikallisten eri viranomaisten ja muiden toimijoiden yhteistyöhön, ei siviilien huomioihin.
Rajaturvallisuusyksikön päällikkö eversti Jussi Napola toteaa, että vaikka rajojen valvonta ei perustu paikallisten asukkaiden havaintoihin, niistä on apua.
– Yleisesti Rajavartiolaitos vastaanottaa enemmän siviilien havaintoja taajaan asutuilta alueilta kuin harvaan asutuilta alueilta. En ota kantaa siviilien ja Rajavartiolaitoksen havaintojen väliseen suhteeseen. Rajavartiolaitos on kiitollinen siviilien ilmoittamista havainnoista ja suhtautuu niihin vakavasti.
Tekniseen valvontaan on sekä kiinteitä että siirrettäviä sensoreita. Partiot valvovat rajaa jalan, hiihtäen sekä erilaisilla ajo-, maasto- ja vesikulkuneuvoilla. Usein mukana on koulutettuja rajakoiria. On myös valvontajärjestelmillä varustettuja lentokoneita ja helikoptereita sekä miehittämättömiä ilma-alusjärjestelmiä (UAS). Rajavalvonnassa hyödynnetään tiedustelutietoja.
