Työriitojen sovittelujärjestelmä kaipaa uudistamista. Tätä mieltä on korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akava.
Valtakunnansovittelijan resurssi on ensinnäkin liian pieni monimutkaisiin ja yrityskohtaisten työehtosopimusten myötä lisääntyneisiin työehtosopimuskiistoihin. Toisekseen eri osapuolten keskustelusta puuttuu Akavan puheenjohtajan Maria Löfgrenin mukaan tarpeellista taustatietoa.
– Kinataan faktatiedoista, kun koottu, objektiivinen data työmarkkinoista, toimialan kehityksestä ja julkisesta taloudesta puuttuu.
Löfgrenin mukaan eri tutkimuslaitokset, vaikka ovatkin riippumattomia, tarkastelevat usein asiaa vain tietystä kulmasta. Omaa näkemystä tukemaan voi valita sopivan näkökulman.
- Kapea tieto ei riitä kattamaan jonkin toimialan koko kuvaa, Löfgren toteaa Verkkouutisille.
Siksi sovittelutoimiston yhteyteen tulisi perustaa puolueeton talousyksikkö, jonka tehtävänä on tuottaa talous-, palkka- ja ansiokehityslaskentaa pohjustamaan yhteistä kuvaa taloudesta eri sektoreilla ja toimialoilla.
Päätoimisia sovittelijoita voisi olla useampi ja resursseja lisää, jotta toiminta on tehokasta. Tästä hyötyisivät paitsi palkansaajat ja työnantajat, myös yhteiskunta laajemminkin.
Työriitalaissakin Akava näkee selkeyttämisen varaa. Voimassaoleva laki on vuodelta 1962.
– Nykyisin sovitteluun tullaan takki auki, ilman että tarvitsee etukäteen yksilöidä sovittelijalle tai vastapuolelle mikä riidan aihe edes on, Löfgren sanoo ja jatkaa, että yksi kehittämisen kohde voisi olla se, ettei tilanteen tarvitsisi edetä riitaan ja pattitilanteeseen asti.
– Tätä edistäisi vuoropuhelu sovittelijan ja toimialan osapuolten kesken jo ennen työriitaa, jolloin sovittelija voisi edistää sopimukseen pääsyä ennakolta.
Myös prosessin kulkua ja aikataulutusta voisi täsmentää.
– Nykyisin jos sovitteluesitys kaatuu, niin sovittelija miettii, koska kutsuu osapuolet neuvotteluun seuraavan kerran. Olisi hyvä, jos tässä olisi määräajat, jotta kaikki osapuolet tietäisivät mitä odottaa ja miten edetään.
Talousvaikuttaja Sixten Korkman, alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen ja työelämäprofessori Martti Hetemäki ehdottivat keskiviikon HS:ssä, että Suomeen pitäisi perustaa Ruotsin-mallin mukainen sovittelulaitos. He huomauttivat, että viimeisen 10 vuoden aikana Ruotsissa on lakkojen takia menetetty selvästi vähemmän työpäiviä kuin Suomessa.
– Omaa työriitojen sovitteluinstituuttia ei sinänsä Suomessa tarvita, vaan resursseja nykyiseen toimintaan, Löfgren näkee.
Paikallisen sopimisen lisäämistä Akava kannattaa, kunhan se on aidosti tasapuolista sopimista. Toisaalta keskustelussa on hieman myös mantran hokemisen piirteitä.
– Jo nykyistenkin työehtosopimusten puitteissa on todella laajat mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen. Pitää muistaa, että työnantajilla ei aina ole aikaakaan paikalliseen sopimiseen, kun on kiire kasvattaa liiketoimintaa.
– Akavalaisista todella moni sopii työehdoistaan henkilökohtaisesti, Löfgren lisää.
Suomen nykyjärjestelmä ei mahdollista toimialakohtaisia ratkaisuja työriidoissa, mikä johtaa siihen, että esimerkiksi naisvaltaisten alojen palkkatasa-arvokysymyksiä ei kyetä huomioimaan riittävästi. Tällöin lakkoherkkyys ja työmarkkinahäiriöt lisääntyvät.
Akavassa toivotaan, että sovittelujärjestelmän kehittäminen saisi tuulta purjeisiin tulevalla hallituskaudella.
– Tämä on iso kansantaloudellinen ja työmarkkinoiden vakauteen liittyvä kysymys. Suomen kilpailukykyä kannattaa tukea uudistuksilla, jota lisäävät työmarkkinoiden tasapainoa, Löfgren sanoo.
