Tampereen yliopiston journalistiikan vieraileva professori Tuomo Pietiläinen ja 25 opiskelijaa keksivät mahtavan yhteistyöprojektin, joka oli pidettävä salassa mahdollisimman pitkään. Elämänkerta kroisos Björn Wahlroosista oli niin kunnianhimoinen, että se olisi voinut kariutua Wahlroosia pelkäävien irtisanoutumiseen haastatteluista ja kaikesta yhteistyöstä.
Wahlroos itse ilmoitti, ettei hän anna apua tekijöille, eikä heillä ollut asiaa myöskään Nordean arkistoihin. Hän epäili työryhmän opiskelevan enemmän iltalehtijournalismia kuin tutkivaa sellaista. Jotkut peloissaan olleet haastateltavat sulkivat puhelimen oitis, kun heitä lähestyttiin, ja monet tietoja antaneet esiintyvät kirjassa muodossa ”Wahlroosin kanssa työskennellyt” tai ”kaksi pankin johtotehtävissä ollutta”.
Epävirallinen elämänkerta kuvaa vauraan mutta rosoisen lapsuuden sudenpentumaisemasta muotoutuvan kouluhäirikön kasvun kommunistisaarnaajaksi ja yhtäkkisen kääntymisen kunnianhimoiseksi ja sliipatuksi Hankenin kauppatieteen opiskelijaksi. Hänestä oli muotoutunut opportunisti, joka opiskelijatutun mukaan oli ”veikannut väärää hevosta”.
Pääosin kirjan suuri kertomus on vanhastaan tiedettyä: Hankenin professorista Mika Tiivolan johtaman SYP:n avaintehtäviin. Kun SYP:n ymmärtämätön johto luovuttaa Wahlroosin nuorelle porukalle mahdollisuuden saada haltuunsa investointipankkiiriliike Mandatumin, hänellä on käsissään jalokivi, joka vei Sampo-Leonian johtoon ja suuromistajaksi. Osamaksuna toimi Mandatum vastapuolen luovuttaessa kasan Sampo-Leonian osakkeita, joiden arvo tulisi pian moninkertaistumaan.
Näin valtiovalta sai silloin hirvittävään hintaan ja salaisella prosessilla konsernin johtoon tehokkaan ja pian tuloksia saavuttavan mestarin. Kun Wahlroos vielä myi Sampo-konsernin Danske Bankille (”ylihintaan”), pian paljastui, että hänestä tuli mainiota tulosta tekevän Nordean suuromistaja ja vallankäyttäjä. Tänään hänen käsissään ovat niin Nordea, Sampo kuin UPM näiden hallitusten puheenjohtajuuden kautta.
Kirjan tekijöiden mielestä Wahlroosin paras arvopaperi syntyi kuitenkin, kun Wahlroosit solmivat yllättävän avioehdon. Vaimo suostui allekirjoittamaan Wahlroosin tarjoaman avioehdon, jolla luopuu eron tms. sattuessa oikeuksista suuriin omistuksiin ja niiden tuottoihin. Maallikon silmissä vaimolle jäävät edut olisivat luokiteltavissa ällistyttävän pieniin murusiin.
Mieshenkilöt nimeltä Wahlroos: isä, poika ja pojanpoika
Jokin kumma kirous ja siunaus yhdistävät niin erilaisia kauppa- ja teollisuusministeriön juoppoa tyrannia, kansliapäällikkö Bror Wahlroosia, upporikasta poikaa Björniä ja tämän levotonta poikaa Thomasta. Isoisä Bror oli rakastava isä kotosalla, mutta julkeakäytöksinen työpaikallaan. Tänään hänen kaltaisensa ei istuisi päivääkään niin tärkeässä virassa.
Björnistä kehittyi problemaattisen nuoruuden jälkeen äkkiä nutunkääntäjä, kunnianhimoinen mutta liki kaikessa onnistunut aateliselämän pikkusievä jäljittelijä ja oman hovin rakentaja, kartanon herra. Huolimatta Björn Wahlroosin monin tavoin vaikeasta, viipaleisesta persoonallisuudesta hän kykeni verkostollaan ja huimalla harkintakyvyllään tekemään itsestään Suomen raharuhtinaan. Näin siitä huolimatta, että narsismi, puheripuli ja suorasanaisuus muodostivat hetkittäisiä riskitekijöitä.
Entä nuorin, Thomas Wahlroos, Brorin pojanpoika, joka kylpi rahassa, tyri uskomattomalla ja päättömällä tavalla? Missä Bror rahalla selvitti Björnin pelivelat ja katsoi sormiensa läpi Björnin hörhöilyä, siinä Thomas nautti myös isänsä rakkaudesta ja hemmottelusta. Kirja ei kerro tarkemmin, miten isä (rahalla kai?) selvitti Thomaksen kiväärilaukauksen uhrin hyvittelyn (syyte kutistui jostakin syystä, kun vaatimuksia ei esitetty).
Ennen kuin Thomaksesta tulisi Salon Joensuun kartanon perijä, hän kunnostautui pelurina, ja ennen tätä hän liikkui ystäväjoukkonsa ja suuren setelitukun kanssa huvittelemassa ja häiriköimässä. Kirjan mukaan pojanpojastakin kasvoi vihdoin aikuinen.
Paljon tuttua, paljon uutta
Yksi Björn Wahlroosin tavaramerkki on tämänkin kirjan myötä todistettu: hän piipahtaa julkisuudessa. Entisen ministerin Arja Alhon (sd.) mukaan ”Hän jättää muut kiistelemään. Heittää luun ja muut riitelevät ja kaluavat sitä. Tavallaan hän ei ota niistä sanomisistaan vastuuta”.
Tampereen yliopiston opiskelijaryhmälle elämänkerran teko on ollut unelmaprojekti. Lähde- ja nimiluettelo kertoo, miten suuren urakan tämä 26-henkinen joukko on yhteenlaskettuna suorittanut. Ennen julkaisematontakin tietoa löytyy: esimerkiksi Sampo-Leonia-Mandatum –fuusion synty. Miten Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön hyväksymä sekä finanssineuvos Jarmo Väisäsen että valtiosihteeri Raimo Sailaksen heille muotoilema kauppa syötettiin hallitukselle ilman vastalauseita.
Epävirallinen elämänkerta sisältää sellaisen määrän yksityiskohtia, että varmasti esiin uskaltautuu henkilöitä, joilla on esitettävänään erilainen versio jonkin tapahtuman kulusta. Björn Wahlroos ei kuitenkaan tule – ilmoituksensa mukaisesti – kommentoimaan kirjaa, kuten ei halunnut olla läsnä Lilla Teaternin hän kuvanneessa satiirissa Kungen.
Tuomo Pietiläinen & Tutkiva työryhmä (Tampereen yliopiston tutkivan journalismin työpaja): Wahlroos, Epävirallinen elämänkerta. Into Kustannus 2013.
Kirjoittanut: MARKKU JOKIPII
