Presidentti Mauno Koivisto tokaisi aikanaan, että uudistukset tuppaavat jumiutumaan, kun väärät ihmiset esittävät oikeita asioita. Niin ei käy silloin, kun oikeat ihmiset esittävät vääriä asioita.
Helsingin Sanomat haastatteli pari viikkoa sitten politiikasta vetäytynyttä keskustan entistä puheenjohtajaa Annika Saarikkoa. Toimittaja Teemu Muhosen tekemä juttu vaikuttaa aluksi tarinalta, jossa entinen huippupoliitikko purkaa epäonnistumisiaan ilman häiritseviä kysymyksiä.
Jutun edetessä mielikuva tekstistä muuttuu olennaisesti. Muhonen antaa poliitikon avautua, ja tämä ilmeisesti laskee suojaustaan. Poliitikoilla on tapana innostua omasta äänestään ja viisauksistaan.
Saarikko tunnustaa huolestuttavia asioita. Ne saattavat koskea muitakin huippupoliitikkoja.
Entinen valtiovarainministeri myöntää, että nyt hän voi vaatia eläkeläisten osallistumista julkisen talouden tasapainottamiseen. Sellaista Saarikko ei uskaltanut esittää ministerinä ja puoluejohtajana. Puolueväki, äänestäjät ja hallituskumppanit olisivat saattaneet hermostua.
Haastattelussa Saarikko, jonka näyttävin teko valtiovarainministerinä oli 100 miljoonan euron lapsilisätäky vaalien edellä, arvostelee suurituloisten verokevennyksiä ja eläkeläisten suojaamista leikkauksilta.
Vain kaksi vuotta sitten Saarikko vastusti HS:ssa eläkkeisiin kajoamista, koska ”sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus on tärkeää, mutta se ei lisäänny vastakkainasettelulla”.
Entisen keskustajohtajan avautuminen on kelpo tunnustus. Poliitikot jättävät äänestäjien pelossa tekemättä oikeita asioita. Onko Annika Saarikko ainoa puoluejohtaja, joka on pelannut kaksilla korteilla?
Vasemmiston helmasynti on leikkauksien pelko. Sosiaalidemokraateilta ja vasemmistoliitolta on vaikea heruttaa kattavia julkisen talouden säästöohjelmia.
Helpoin keino on suurituloisten verotuksen kiristäminen. Sitä ei äänestäjille kerrota, että suurituloisten verotettavat tulot eivät riitä julkisen talouden paikkaamiseen.
Kokoomusta on vuosikymmeniä pilkattu veropopulismista. Verojen alennus sopii mainiosti puolueen ohjelmiin. Silti on turha uskotella, että suurituloisten verokevennykset lisäisivät kysyntää riittävästi.
Vihreät on rohjennut ehdottaa eläkeverotuksen kiristämistä. Se lienee turvallista, koska puolueella on suhteellisen vähän eläkeläiskannattajia.
Puolueiden yhteinen painajainen on keskiluokka, siis äänestäjien pelko. Keskituloiset rahoittavat julkiset palvelut ja ratkaisevat vaalit.
Keskituloisten verotukseen kukaan ei tohdi kajota. Jos sitä kiristettäisiin, julkinen talous vahvistuisi. Verohelpotukset saattaisivat piristää kysyntää, mutta samalla julkinen talous saisi ikävän suoneniskun.
Haastattelussa Saarikko sivuaa läntisen demokratian haasteita. Hän pohdiskelee ikävää ja olennaista kysymystä. Onko nykyinen yhteiskuntamalli kaikkia suomalaisia varten?
Kysymys on helppo laajentaa maailmanlaajuiseksi. Eurooppaa ja läntistä demokratiaa haastetaan. EU ja suomalaiset poliitikot ovat ajautuneet törmäyskurssille.
Ilmastonmuutoksen torjunta ja talouden vaikeudet ovat häätäneet poliitikot juoksuhautoihinsa. Harva uskaltaa esittää oikeita asioita tai hakea yhteisymmärrystä.
Lännen ja läntisen järjestyksen haastajat ovat tiedossa. Venäjä sotii Ukrainassa, ja Kiina valloittaa maailmaa rahalla.
Ilmastonmuutokselle ja hyvinvointivaltion romutukselle on hankala antaa periksi. Mikä sitten joustaa, poliitikot vai yhteiskuntajärjestelmä?
Yksi vaihtoehto on puhua oikeista asioista ja tehdä vääriä.
