Windfall-eron oli tarkoitus koskea EU:n päästökaupasta välillisesti hyötyneitä, ennen vuotta 2004 käyttöön otettuja vesi-, ydin- ja tuulivoimalaitoksia.
– Windfall-vero oli kummallinen jälkivero, josta voimalaitoksen rakennuttaja ei voinut tietää aikanaan. Sen käyttöönottoa olisi ollut vaikea perustella yleisellä oikeustajulla. Vero olisi rangaissut päästöttömästä tuotannosta, mikä on järjenvastaista, kuvailee Arto Satonen.
Satosen mielestä veron käyttöönotto olisi ollut täysin vääränlainen viesti energia-alalle, ja se olisi samalla hyydyttänyt alalle suunniteltuja investointeja.
– Suomi tarvitsee kaikki työllisyyttä ja energiaomavaraisuuttamme tukevat investoinnit, joiden toteuttamiseen nyt yrityksille jää enemmän varoja. Olen iloinen, että windfall-asiassa järki selkeästi voitti, toteaa Satonen.
