Iso-Britannia simuloi vuonna 2022 Venäjän ohjushyökkäyksen itseään vastaan samanlaisena kuin Ukraina koki sen aamuyöllä 24. helmikuuta 2022, eikä tuloksena ollut prikaatikenraali Blythe Crawfordin mukaan ”kaunis kokonaisuus”, kertoo Business Insider.
Crawford paljasti tämän Ison-Britannian puolustus- ja turvallisuuspoliittisen ajatushautomon RUSIn konferenssissa Lontoossa torstaina 24. huhtikuuta 2024.
Britannian ilmavoimat päätti testata lentosotakoulussaan olevalla 24 miljoonaa puntaa maksavalla Gladiator-simulaattorilla, kuinka maa olisi selvinnyt samanlaisesta ohjusiskusta, jonka Ukraina koki suurhyökkäyksen ensimmäisenä päivänä.
Koulutuskeskuksen entinen komendantti Crawford ei tarkentanut ”Night 1 of Ukraine” (Ukrainan ensimmäinen yö) simuloinnin tulosta, mutta antoi ymmärtää, että Ison-Britannian ilmapuolustuksen läpäisy onnistui. Hän sanoo simulaation olleen karu oppitunti.
– Me olimme vuosia Euroopan länsireunalla ajatelleet aivan kuin muu manner olisi meidän ja vihollisemme välillä, sanoi Crawford konferenssissa ja jatkoi:
– Ukraina herätti meidät ja sai meidät selvittämään sotakoulussamme, kuinka me ratkaisisimme samanlaisen tilanteen, jos se kohdistuisi Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan.
Britit ovat sittemmin kehittäneet ilmapuolustustaan vuoden 2022 jälkeen ja hyödyntää lähestymistapaa, joka integroi ilma-alukset, laivat ja maa-järjestelmät verkostoksi.
Taivaalla voi lentää monenlaisia räjähteitä
Venäjä joutuisi kuitenkin hyökkäämään eri tavalla Ison-Britannian ilmapuolustusta vastaan kuin Ukrainan. Maasta laukaistavien risteilyohjuksien tulisi kulkea läpi Eueroopan ilmatilan. Lisäksi sen tulisi lähettää liikkeelle Pohjoinen laivastonsa ja käynnistää hyökkäyksen Atlantilta.
Crawford sanoi, että ”viimeisen kolmen vuoden aikana skenaariot ovat muuttuneet paljon monimutkaisemmiksi siinä mielessä, millaisia eri järjestelmiä ja missä määrin tulee meidän kohdata.”
– Ukrainassa näkee satojen lennokkien parvia kiertämässä. Osa näistä on hämäystä varten ja osa räjähteillä varustettuja. Haasteena on, kuinka torjua ne kaikki, vai torjutaanko kaikki? Tämä on kaikkia länsimaita koskeva haaste.
Crawfordin mukaan Ukraina on herättänyt myös tilanteeseen, ”jossa on kaksi tasaväkistä erittäin toimivilla ja integroiduilla ilmapuolustusjärjestelmillä varustettua maata, joista kumpikaan ei ole kykeneväinen saavuttamaan minkäänlaista ilmaherruutta, joka on ollut meidän ilmaoperaatioimme kulmakivi jo vuosikymmeniä”.
Lennokit, droonit ja autonomia ovat tehneet tämän kokonaiskuvan vielä monimutkaisemmiksi. Mahdollista on, että ilmassa kieppuu ”satoja lentäviä ammuksia; ei ainoastaan lennokkeja, vaan kaikenlaisia ja kokoisia raketteja ja mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia”.
Ilmaherruus voi kattaa vain muutama kymmenen metriä
Käsitys ilmaherruudesta on muuttunut reilusti.
– Olimme taipuvaisia käsittämään sen koko sotatoimialueen laajuiseksi ja joksikin sellaiseksi, joka saavutettaisiin aikaa myöten. Nyt näemme ilmaherruuden ulottuvan juoksuhaudasta juoksuhautaan ja nollasta metristä 50 metriin, eikä jonain sellaisena, jota toteutetaan koko sotatoimialueen puitteissa”.
Crawford korostaa, että ohjushyökkäys Isoon-Britanniaan oli vain simulaatio, tulee länsimaiden oppia Ukrainan sotakokemuksista eivätkä nämä voi olettaa kotitukikohtiensa olevan turvassa.
– Olemme viimeisten vuosikymmenien aikana keskittyneet Britanniassa olemaan turvassa varuskunnissamme ja olettamaan, että meidän on turvallista toimia tukikohdistamme käsin, koska suurin osa viime aikoijen sodista on käyty kaukana merten takana. Meidän tulee nyt muuttaa ajatteluamme ja ottaa tästä lähtien huomioon, että myös kotitukikohtamme voivat olla uhattuina.
