Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin 900 uutta munuaissyöpätapausta, joista noin 30 prosenttia on levinnyt jo diagnoosihetkellä.
Perinteiset sytostaatit eivät juurikaan tehoa munuaissyöpään, ja levinnyttä munuaissyöpää sairastavien ennuste on huono, sillä viiden vuoden kuluttua diagnoosista heistä on elossa alle kymmenen prosenttia.
Syövän perustutkimus on kuitenkin viime vuosina tuottanut nopealla tahdilla uutta tietoa munuaissyöpäsolujen kasvua ja toimintaa säätelevistä mekanismeista, ja tätä tietoa on hyödynnetty uusien, spesifien lääkeaineiden kehittämisessä.
Uusia munuaissyövän hoidossa käytettäviä täsmälääkkeitä ovat muun muassa sunitinibi ja patsopanibi, joiden vaikutus perustuu pääosin verisuonien uudismuodostuksen, angiogeneesin, estämiseen.
Toistaiseksi ei kuitenkaan ole löydetty sellaisia kliiniseen käyttöön sopivia ennusteellisia tekijöitä, joiden avulla tunnistettaisiin ne potilaat, jotka hyötyvät näistä lääkkeistä.
Väitöstutkimuksessaan Juhana Rautiola selvitti sunitinibihoidon haittavaikutusten – verenpaineen nousun, neutrofiilien laskun, verihiutaleiden laskun sekä kilpirauhasen vajaatoiminnan – ennusteellista merkitystä hoidon tehoon.
Hän tutki myös syöpäkudoksen verisuonten endoteelisoluissa esiintyvän angiopoietiini 2 (Ang2) -molekyylin yhteyttä sunitinibihoidon tehoon sekä selvitti, tehoaako patsopanibi sellaisten potilaiden syöpään, joilla sunitinibihoito on epäonnistunut.
Rautiolan tutkimus osoitti, että hoidonaikainen verenpaineen nousu, neutrofiilien ja verihiutaleiden lasku sekä kilpirauhasen vajaatoiminta ovat yhteydessä sunitinibihoidon parempaan tehoon.
Hän havaitsi myös, että patsopanibi voi tehota sellaisten potilaiden munuaissyöpään, joilla sunitinibihoito on epäonnistunut. Lisäksi tulokset osoittivat, että suurempi syöpäkudoksen verisuonissa saattaa olla yhteydessä sunitinibihoidon parempaan tehoon.
– Potilaat, joille sunitinibi aiheutti verenpaineen nousun sekä neutrofiilien että verihiutaleiden laskun, hyötyivät hoidosta selvästi enemmän kuin potilaat, joille näitä haittavaikutuksia ei kehittynyt. Nämä vaikutukset kertoivat siis lääkkeen tehoavan, joten niiden esiintyminen kannustaa jatkamaan hoitoa, mikäli haittavaikutukset pystytään pitämään siedettävissä rajoissa, Rautiola sanoo väitöstiedotteessaan.
– Munuaissyövän hoitoon tarvitaan kuitenkin tulevaisuudessa uusia lääkkeitä, ja tutkimuksemme valossa Ang2 on yksi mahdollinen vaihtoehto tulevien lääkkeiden kohdemolekyyliksi, hän jatkaa.
LL Juhana Rautiolan väitöskirja Angiogenesis Inhibitors in Metastatic Renal Cancer with Emphasis on Prognostic Clinical and Molecular Factors. tarkastettiin perjantaina 4. syyskuuta Helsingin yliopistossa.
