Onko woke kääntynyt itseään vastaan? Ovatko vuosia valtaansa yliopistoissa kasvattaneet radikaalivasemmistolaiset toisin sanoen vihdoin menneet liian pitkälle?
Näin kysyy Stanfordin yliopiston Hoover Institutionin ja Harvardin yliopiston Belfer Centerin vanhempana tutkijana työskentelevä historioitsija ja menestyskirjailija Niall Ferguson Daily Mailin mielipidekirjoituksessaan.
– Uskallan toivoa niin, hän vastaa omaan kysymykseensä.
Muun muassa Harvardin yliopiston ja London School of Economicsin professorina sekä Oxfordin yliopiston vanhempana tutkijana aiemmin toimineen Fergusonin mukaan länsimaisten yliopistojen kampuksilla ja esimerkiksi Lontoon ja Sydneyn kaduilla on nähty ”häpeällisiä reaktioita” terroristijärjestö Hamasin hyökkäykseen Israeliin. Hän toteaa tämän lisänneen dramaattisesti ihmisten ymmärrystä siitä, että ”englanninkielisen maailman korkeakouluissa on tosiaan jotakin mätää”.
– Jotkut meistä ovat taistelleet jo liki kymmenen vuotta akateemisen maailman ideologista valtausta vastaan. Meistä on tullut paremmin järjestäytyneitä vuosi vuodelta, mutta meillä on ollut vaikeuksia saada ihmiset tosimaailmassa vakuuttuneiksi siitä, miten huonosti asiat oikeasti ovat [akateemisessa maailmassa], Niall Ferguson kirjoittaa.
Viimeisten kolmen viikon tapahtumat ovat saattaneet hänen mukaansa lopulta muuttaa tilanteen. Ferguson povaa kirjoituksessaan, että yliopistoilla nähty tuki Hamasille voi lopulta tuhota niin kutsutun ”woke-ideologian”.
– Muistellaanpa, mitä kolme viikkoa sitten tapahtui. Kaksi Gazasta käsin toimivaa islamistisen ideologian innoittamaa terroristiryhmää, jotka tavoittelevat Israelin valtion tuhoamista ja joilla on ainakin yhden hallituksen tuki, järjestivät trailerin holokaustin toisinnosta. He ylittivät hirveyksissään jopa venäläisten teurastajien [Ukrainan] Butshassa tekemät hirmuteot.
Niall Ferguson muistuttaa, että hyökkäyksessä surmattujen yli 1 400 israelilaisen joukossa oli naisia, lapsia ja jopa vauvoja. Yli 200 ihmistä myös siepattiin.
– Ajatus siitä, että Israelin ei tulisi tehdä tälle mitään – paitsi varmistaa, että Gazaan virtaa apua – sotii niin inhimillisiä tunteita kuin strategista järkeäkin vastaan. Tämän voivat olla näkemättä vain he, joilla on päässään ideologian sumentamat lasit, Niall Ferguson kirjoittaa.
– Silti tämä näyttäisi olevan monien akateemikkojen ja opiskelijaryhmien lähestymistapa varsin monissa yliopistoissa, erityisesti Britanniassa, hän jatkaa.
”Takana on radikaalivasemmisto”
Niall Ferguson sanoo, ettei minkään tästä pitäisi tulla yllätyksenä. Hän väittää kaiken takana olevan vuosikausia jatkuneen radikaalin vasemmistolaisen ”woke-ideologian” soluttautuminen yliopistoihin.
Nyt tämä on hänen mukaansa alettu huomata laajemminkin. Ferguson mainitsee esimerkkinä, miten jyrkästi muun muassa vaikutusvaltaiset lahjoittajat ovat reagoineet amerikkalaisissa eliittiyliopistoissa nähtyihin ymmärtäväisiin tai jopa puolusteleviin reaktioihin Hamasin hyökkäykseen.
Stanfordin huippuyliopistoon kuuluvassa Hoover Institutionissa työskentelevä Ferguson kertoo, että kampuksella on nähty viime viikkoina useita Palestiinaa tukevia mielenosoituksia. Yliopiston alueelle on myös ilmestynyt Israelia vastustavia graffiteja.
Kaikkein shokeeraavin tapaus sattui kuitenkin hänen mukaansa luokkahuoneessa vain päiviä hyökkäysten jälkeen. Ferguson viittaa San Francisco Chronicle -lehden artikkeliin asiasta.
– Luennoitsija pani konfliktin siionistien syyksi, kutsui Hamasin toimintaa ”vastarinnaksi”, vaati juutalaisia opiskelijoita nostamaan kätensä ja erotti heidät omaisuudestaan, kertoen, että näin simuloidaan sitä, mitä juutalaiset tekevät palestiinalaisille, Ferguson kertaa.
Seuraavaksi luennoitsija Ameer Hasan Loggins oli kysynyt opiskelijoilta, kuinka monta juutalaista holokaustissa tapettiin.
– Kun luokasta vastattiin, että kuusi miljoonaa, heitti Loggins takaisin ”kyllä, vain kuusi miljoonaa”, jatkaen, että kolonialismin uhriluku on suurempi.
Tämän jälkeen luennoitsija oli käynyt opiskelijoiden sukutaustan läpi ja jakanut heidät kolonialisteiksi tai kolonialismin uhreiksi. Kun eräs opiskelija sanoi tulevansa Israelista, vastasi opettaja, että kyseessä oli ”ehdottomasti kolonialisti”.
Niall Fergusonin mukaan englanninkielinen akateeminen maailma on pullollaan tällaista ajattelua.
Mikä ihmeen woke?
”Wokeismiin” liittyy Niall Fergusonin mukaan monia puolia, ja akateemisesta vasemmistolaisuudesta on tullut menneiden vuosikymmenten kommunismin kannattamista monimuotoisempaa.
– Vaikka marxilainen sosialismi kuuluukin yhä pakettiin, ovat luokkasota ja anti-imperialismi nyt mukana (toisinaan vaikeasti) yhdessä monien muiden vaihtoehtoisiin identiteetteihin perustuvien ideologioiden kanssa.
Esimerkkeinä Ferguson mainitsee rodun ja niin sanotun kriittiseen rotuteorian ja antirasismin sekä sukupuoli-identiteetin ympärillä pyörivän ajattelun.
Niall Ferguson kirjoittaa, että woke-väellä on kaikkien kulttien ja lahkojen tapaan omat sanastonsa ja rituaalinsa. Hän nostaa esimerkiksi ”toivottujen persoonapronominien” julistamisen aina tilaisuuden tullen.
Historioitsija ihmettelee myös pakkomielteistä suhtautumista rotuun ja sukupuoleen.
– Yleisistä tieteen käsityksistä merkittävästi poiketen, rotu on heille perustavanlaatuinen ja muuttumaton ominaisuus (olet joko musta, alkuperäiskansaan kuuluva tai muu kuin valkoinen ihminen – tai sitten parantumattomasti valkoinen), mutta sukupuolen käsite on taas muuttuva melkein loputtomiin. Kaikissa tapauksissa on myös hierarkia, joka rakentuu sen perusteella, miten paljon valkoiset, cis-sukupuoliset kolonialistit ovat kutakin vähemmistöä ”sortaneet” ja ”marginalisoineet”.
Tällainen intersektionaalisuus johtaa Niall Fergusonin mukaan varsin erikoisiin lopputuloksiin. Hän huomauttaa esimerkiksi iskulauseista ja meemeistä, joissa Palestiinan puolustaminen liitetään feminismiin ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin.
– Kun otetaan huomioon Hamasin horjumaton omistautuminen Sharia-laille, on epäselvää, miten queer-oikeusaktivistit pärjäisivät, jos he matkustaisivat Gazaan liittymään vapaustaisteluun, Ferguson pohtii sarkastisesti.
Woke-väellä ei hänen mukaansa ole kuitenkaan koskaan ollut vaikeuksia hypätä samaan veneeseen islamistien kanssa.
– Heidän maailmassaan sanat ja hiljaisuus voivat molemmat olla väkivaltaa, mutta terrorismi on vain sitä, miltä ”sorretun taisto sortajaa vastaan” näyttää – ja loogisten ristiriitojen on oltava taas vain yksi valkoisen ylivallan ilmentymä.
Neljä askelta
Niall Ferguson listaa asioita, jotka ovat hänestä johtaneen siihen, että tällainen ”hämmentynyt ideologia” on juurtunut yliopistoihin.
Pitkän uran yliopistomaailmassa tehneen Fergusonin mukaan vanhat liberaaliprofessorit alkoivat ensin ylentää nuoria radikaaleja virkoihin eivätkä kyenneet näkemään, miten he todellisuudessa asioista ajattelevat. Seuraavaksi erilaiset positiivisen syrjinnän käytännöt johtivatkin hänen mukaansa täysin tahattomasti ”ajattelun monimuotoisuuden vähenemiseen”.
Kolmantena tekijänä Niall Ferguson mainitsee uudet byrokraattiset järjestelmät, jotka on perustettu ”tasa-arvon, monimuotoisuuden ja inkluusion edistämiseen sekä milloin minkäkin opetussuunnitelman dekolonisointiin”. Nämä virat ovat hänen mukaansa täyttyneet ”woke-uskovaisista”.
– Lopuksi syntyi woke-oppilaiden, -professorien ja -hallinnon välinen koalitio, joka havaitsi, että he voivat käydä instituutioidensa viimeisten konservatiivien kimppuun lähes rajattomin keinoin.
Niall Ferguson listaa kirjoituksessaan toimia, joihin osa akateemikoista on ryhtynyt ”kulttuurivallankumouksen” vastustamiseksi. Tunnetut tutkijat ja professorit ovat esimerkiksi perustaneet akateemista vapautta ja sananvapautta puolustavia järjestöjä ja yhteistyöelimiä, joissa hänkin on mukana. Erään kohdalla Ferguson puhuu eräänlaisesta ”Natosta professoreille”.
Historioitsija varoittaa kansan luottamuksen instituutioihin rapistuneen osaksi sen takia, että ”järkyttävän suuri osa korkeakoulujärjestelmästä on sellaisten ihmisten hallussa, jotka vihaavat kulttuuriamme ja instituutioitamme”.
Fergusonin mukaan nyt on kuitenkin käynnissä eräänlainen Woken vastavallankumous.
– Saatan olla naiivi, mutta uskon sen olevan mahdollista, että akateemisen vasemmiston häiriintynyt reaktio lokakuun 7. päivän hyökkäyksiin – heidän varomaton ylilyöntinsä terrorismin ja anti-semitismin juhlistamisella – on vihdoinkin saattanut herättää tilanteeseen tyytyneet unestaan. Jos he, jotka maksavat näiden instituutioiden pyörittämisestä nousevat kapinaan, kuten Yhdysvalloissa on nyt nähty, joutuvat ne ehkä muuttamaan suuntaa.
Niall Fergusonin mukaan läntinen sivilisaatio pelastuu sitä piinaavalta ”ideologiselta virukselta” vain jos sen vastustajat järjestäytyvät yhtä tehokkaasti kuin vasemmisto.
– Synkkä vaihtoehto on, että jokainen instituutio alistuu lopulta tasa-arvon, monimuotoisuuden ja inkluusion Troijan hevosen kyydissä matkustavalle anti-rasismille, transaktivismille ja islamismille.
