Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin lokakuun lopulla Valkoisessa talossa pitämä puhe sisälsi nimekkään amerikkalaistutkijan, professori Andrew Michtan mukaan tärkeitä linjauksia syvenevästä kilpailuasetelmasta demokraattisen lännen ja Venäjän, Kiinan, Iranin ja Pohjois-Korean muodostaman diktatuurien akselin välillä.
Puheessaan Biden käytännössä niputti Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan ja Lähi-idän kärjistyneen tilanteen saman konfliktin kahdeksi näyttämöksi.
– Samaan aikaan näyttää yhä todennäköisemmältä, että Taiwan nousee kolmanneksi konfliktialueeksi lähivuosien kuluessa – tai jopa pikemmin. Peking on lisännyt merkittävästi sotilaallista voimaansa. Kansan vapautusarmeijan laivasto on jo nyt lukumääräisesti suurempi kuin Yhdysvaltain laivasto, ja myös Kiinan maavoimat ja ydinasejoukot vahvistuvat nopeassa tahdissa, Atlantic Council -ajatushautomon johtotehtävissä Washingtonissa toimiva Michta sanoo Politico-lehdessä.
– Riippumatta siitä, kuinka kauan Ukrainan sota kestää, Venäjä on kasvattamassa panssarivaunutuotantoaan – taistelukentällä vaurioituneen kaluston kunnostus mukaan lukien – ja pyörittää sodanajan tuotantokoneistoa. Moskova on osoittanut ymmärtävänsä massan merkityksen. Puolentoista vuoden kuluessa Venäjän armeija, joka pystyy nyt taistelemaan ja mobilisoimaan samanaikaisesti, pyrkii kasvattamaan vahvuutensa 1,5 miljoonaan mieheen, hän toteaa.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Michta on toiminut muun muassa George C. Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaanina ja professorina Yhdysvaltain laivastoakatemiassa.
Pelotetta on vahvistettava
Merkit viittaavat Michtan mukaan siihen, että Yhdysvaltojen tärkeimmät vastustajat valmistautuvat sotaan. Tätä ei Washingtonissa käytävissä kansallista turvallisuutta koskevissa keskusteluissa hänen mielestään edelleenkään riittävän hyvin ymmärretä.
– Sen pitäisi olla nyt lähtökohtana kaikissa keskusteluissa Yhdysvaltojen ja liittolaisten panostuksista puolustukseen, hän sanoo.
– Ukrainan massiivisen ase- ja ampumatarvikekulutuksen ja ihmishenkien menetyksen pitäisi havahduttaa meidät. Yhdysvaltojen on myös alettava pohtia, riittääkö sen täysin vapaaehtoisiin joukkoihin perustuva malli tuottamaan tarvittavat sotilaalliset voimavarat varsinkaan koulutettujen reservien osalta, hän toteaa.
– Meidän on tunnustettava, että nykyinen määrä miehiä ja naisia ei yksinkertaisesti riitä tehtävään. Läntiset armeijat, laivastot ja ilmavoimat ovat yksinkertaisesti liian pieniä tarjotakseen riittävän vastuksen sekä Atlantilla että Tyynellämerellä – kahdella toisiinsa kytkeytyneellä näyttämöllä, joilla tulevien globaalien konfliktien lopputulos ratkaistaan.
Riittävän pelotevaikutuksen saavuttaminen Euroopassa ja Aasiassa edellyttää hänen mukaansa amerikkalaisjoukkojen pysyvää läsnäoloa – ei rotaatiota, joka on ollut hänen mielestään vain tilapäinen järjestely vaikeiden valintojen välttämiseksi.
– Jos Nato haluaa säilyä elinkelpoisena liittoutumana, pelotteen ja yhteisen aluepuolustuksen on oltava Euroopan uusi painopiste, hän painottaa.
