Keskivertoaikuinen viettää jo yli kolme neljäsosaa valveillaoloajastaan istuma-asennossa. Runsaasta istumisesta onkin tullut uhka suomalaiselle kansanterveydelle. Elintason nousu on lisännyt istuma-asennossa tehtävää työtä, joka puolestaan kasvattaa monien sairauksien ja jopa ennenaikaisen kuoleman riskiä.
Ennenaikaisen kuoleman riski nousee viidellä prosentilla tunnissa, kun istumista kertyy yli seitsemän tuntia päivässä. Metabolisen oireyhtymän riski kasvaa puolestaan yhdeksän prosenttia tunnissa. Joka kolmannelle suomalaiselle työntekijälle kertyy 6–7 istumatuntia jo työpäivän aikana, joten pelkästään työssä vietetty aika voi helposti riittää nostamaan terveysriskejä.
Istuma-asennossa vietetään lisäksi aikaa paitsi työpaikoilla myös matkoilla, harrastuksissa ja muuna vapaa-aikana.
Istumisen haitallisuuden tarkkaa syytä ei tunneta, mutta se liittynee energiankulutuksen vähenemiseen ja aineenvaihdunnan häiriöihin, jotka johtuvat suurten lihasten liiallisesta levosta.
‒ Usein unohdamme, että lihaksilla on tärkeä rooli sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnassa. Siksi sillä on vaikutusta esimerkiksi tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitautien syntyyn, sanoo lääketieteen tohtori Harri Helajärvi Paavo Nurmi -keskuksesta.
Kysymys ei välttämättä ole pelkästä ylipainosta. Istuminen voi sairastuttaa, vaikka se ei lihottaisi. Liikunta ei välttämättä poista runsaan istumisen haittoja.
‒ Henkilöillä, jotka sekä istuvat että liikkuvat paljon, voi olla suurempi riski painonnousuun kuin vähän liikkuvilla ja vähän istuvilla, Helajärvi sanoo.
Aktiivisesti liikkuvilla istumisen riskit ovat kyllä pienemmät kuin vähän tai ei lainkaan liikuntaa harrastavilla. Hyvä tai keskinkertainen fyysinen kunto pienentää riskejä.
Tuoreen kansainvälisen katsauksen mukaan tunti liikuntaa päivässä riittää palauttamaan paljon istuvien kuolemanriskin normaaliksi. Näin paljon urheilevia ihmisiä on kuitenkin vain vähän.
Helajärvi on silti varovaisen toiveikas. Uudet tutkimukset ovat osoittaneet, ettei istuvan kehon elvyttäminen vaadi aina välttämättä perinteistä kuntoliikuntaa, vaan liikettä.
‒ Aktiivisuusrannekkeiden ja kiihtyvyysantureiden ansiosta on voitu tutkia aiempaa paremmin myös kevyttä liikuntaa, samoin istumisen koko määrää ja istumisen kestoa, Helajärvi sanoo.
Tulosten mukaan runsaasti istuvan ei tarvitse tavoitella himokuntoilua, vaan puuhakasta arkea. Pientä liikettä syntyy pitkin päivää esimerkiksi kauppaan kävellessä, portaita noustessa ja kotitöissä.
Istumisen putki kannattaa katkaista ainakin kerran tunnissa tai puolessa. Riittää, että nousee seisomaan ja jaloittelee hieman. Televisiota katsoessa voi vaikka silittää vaatteita.
Helajärvi ei suosittele myöskään pitkiä aikoja seisaallaan.
‒ Joskus työpaikoilla on innostuttu ja otettu tavoitteeksi seitsemän tunnin seisominen päivässä. Sekään ei ole hyväksi, sillä pitkään seisominen vähentää jalkojen verenkiertoa. Tärkeintä on vaihtaa asentoa aika ajoin, hän sanoo.
