Kaikki koirarodut eivät sovi yhtä hyvin lapsiperheisiin, kertoo brittiläinen The Scotsman.
Lehden mukaan erityisesti pienten lasten kanssa ongelmia voivat aiheuttaa rodut, jotka tarvitsevat paljon omaa tilaa, liikuntaa tai rauhallisen ympäristön.
Koiran hankintaa harkitsevan perheen kannattaa arvioida rodun luonnetta yhtä tarkasti kuin kokoa, ulkonäköä tai turkinhoitoa. Osa roduista voi olla lapsille liian voimakkaita, arkoja, omapäisiä tai herkästi ärsyyntyviä.
Brittilehti muistuttaa, että koiria on hyvin erilaisia. Britannian kennelliitto Kennel Club tunnistaa 221 virallista rotua, ja niiden lisäksi kodeissa elää suuri määrä risteytyksiä ja sekarotuisia koiria.
Koiraa hankkiessa kannattaa muistaa, että jokaisella rodulla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Suuret rodut voivat leikkiä liian rajusti
Lapsiperheessä ongelmaksi voi nousta esimerkiksi koiran koko ja voima. Weimarinseisoja on alun perin jalostettu suurriistan metsästykseen. Se voi olla perheelleen leikkisä ja kiintynyt, mutta ei välttämättä hahmota omaa voimaansa. Aikuiselle raju leikki voi olla harmitonta, mutta pienelle lapselle se voi olla liikaa.
Sama koskee suuria ja aktiivisia rotuja, kuten alaskanmalamuuttia ja siperianhuskya. Ne tarvitsevat paljon liikuntaa ja tekemistä. Jos energiaa ei pureta, koira voi alkaa leikkiä liian rajusti.
Alaskanmalamuutin kohdalla lehti nostaa esiin myös ruokaan liittyvän omistushaluisuuden, jota pieni lapsi ei välttämättä osaa ymmärtää.
Osa roduista taas voi reagoida huonosti lasten äänekkääseen tai arvaamattomaan käytökseen. Chow chow voi lehden mukaan ärsyyntyä lasten juoksemisesta ja huutamisesta.
Shar pei puolestaan tarvitsee omaa tilaa, eikä välttämättä siedä sitä, että lapsi ei kunnioita koiran rajoja.
Kaikki koirat eivät siedä hälinää
Myös akita voi olla haastava valinta pienten lasten perheeseen. Rotua kuvataan hyväksi perheen suojelijaksi, mutta se voi suhtautua huonosti tökkimiseen, kiusaamiseen tai uuteen vauvaan, jonka se voi kokea uhaksi omalle laumalleen.
Pienikokoinen koira ei automaattisesti ole turvallinen tai helppo vaihtoehto lapsiperheeseen. Brittilehti mainitsee mäyräkoiran, pekingeesin ja chihuahuan rotuina, jotka voivat näykkiä, jos niiden henkilökohtaista tilaa rikotaan tai niitä käsitellään liian kovakouraisesti.
Pieni koko ei takaa helppoa lemmikkiä
Mäyräkoiraa lehti kuvaa vaikeasti koulutettavaksi ja arvaamattomaksi. Pekingeesi ei välttämättä siedä lasten puuttumista sen leluihin tai varomattomia otteita. Chihuahua voi puolestaan puolustaa omaa tilaansa ärhäkästi, mikä voi aiheuttaa ongelmia uteliaiden taaperoiden kanssa.
Jotkut rodut eivät ole niinkään aggressiivisia, vaan tarvitsevat rauhaa tai varovaista käsittelyä. Greyhound eli englanninvinttikoira viihtyy usein rauhallisessa ympäristössä, ja lasten jatkuva melu ja liike voivat tehdä siitä levottoman.
Shih tzu taas on hentorakenteinen rotu, joka voi loukkaantua, jos lapsi käsittelee sitä varomattomasti tai kompastuu siihen.
Australianpaimenkoiran kohdalla ongelma liittyy rodun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Se on jalostettu paimentamaan, ja paimennusvietti voi näkyä lasten jahtaamisena tai jalkoihin näykkimisenä, kun lapset juoksevat.
Kaikki listalla luetellut rodut ovat weimarinseisoja, chow chow, mäyräkoira, australianpaimenkoira, pekingeesi, akita, englanninvinttikoira, shih tzu, chihuahua, alaskanmalamuutti, shar pei ja siperianhusky.
Rotu ei ole ainoa ratkaiseva tekijä
Rotu ei kuitenkaan yksin ratkaise, sopiiko koira lapsiperheeseen. Koiran tausta, koulutus, sosiaalistaminen ja lasten tapa kohdella eläintä vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaiseksi yhteiselo muodostuu. Asiantuntijoiden yleinen neuvo on, ettei pientä lasta pidä jättää yksin minkään koiran kanssa rodusta riippumatta.
Koiran käytös on hyvin paljon riippuvainen siitäkin, miten omistaja sitä kohtelee. Jos koiran omistaja kohtelee lemmikkiään huonosti, siitä voi tulla pelokas ja aggressiivinen rodusta huolimatta.
Lisäksi tutkimuksissa on havaittu, että tietynlaiset ihmiset haluavat ottaa lemmikikseen aggressiivisiksi miellettyjä koirarotuja. Vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että taistelukoirien omistajilla oli muita koiranomistajia useammin psykoottisia piirteitä. Aggressiivisten koirien omistajat olivat havaintojen mukaan itsekin taipuvaisia väkivaltaiseen käytökseen.
LUE MYÖS:
Koiran aggressiivisuutta ei määritä pelkkä rotu – yksi tekijä korostuu