Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen luonnehtii Ahvenanmaan demilitarisoinnin purkamiseen liittyvää tutkimusta kiinnostavaksi ja hyödylliseksi.
– Näin diplomaatin taustalta sanoisin, että tämä tuntuu varteenotettavalta polulta edetä asiassa, kommentoi Himanen Verkkouutisille.
Verkkouutiset kertoi Maanpuolustuskorkeakoulussa tehdystä tutkimuksesta tässä jutussa. Majuri Daniel Forsellin tutkielma syventyy ja kyseenalaistaa ulkoministeriön vuoden 2023 Ahvenanmaa-selvityksen pohjalta tehdyt johtopäätökset siitä, ettei demilitarisointia voisi tai kannattaisi lähteä purkamaan. Sama koskee vuoden 1940 kahdenvälistä sopimusta silloisen Neuvostoliiton kanssa.
Tutkimuksessa Forsell ehdottaa ratkaisua, jossa vuoden 1856 Pariisin rauhansopimus ja 1921 Ahvenanmaan sopimus päätetään ensin sopijaosapuolten yhteisymmärryksessä, minkä jälkeen Moskovan vuoden 1940 sopimus päätetään Suomen yksipuolisella ilmoituksella ja vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksen demilitarisointia koskeva määräys mitätöitäisiin.
Himasen mukaan perusteltu tapa lähteä liikkeelle asiassa olisi käytännössä tunnustelujen aloittaminen vuoden 1921 sopijaosapuolten kanssa. Kyseisen Ahvenanmaan linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskevan sopimuksen mukaan sotilaallinen läsnäolo Ahvenanmaalla ei ole rauhan aikana sallittua eikä saaria saa linnoittaa. Sopimuksen osapuolina ovat nykyisin Suomen lisäksi Islanti, Iso-Britannia, Italia, Latvia, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Tanska ja Viro.
– Jos hallitus päättäisi tavoitella Ahvenanmaan statuksen muutosta, se tarkoittaisi myös sitä, että Naton viidennen artiklan kollektiivinen puolustusvelvoite olisi toteutettavissa täysimittaisesti myös Ahvenanmaan osalta, Himanen toteaa.
Ex-diplomaatin mukaan on syytä tunnustaa kuitenkin tosiasiat. Ahvenanmaan aseman muuttamiseen liittyy niin juridinen, poliittinen kuin sotilaallinenkin puoli.
– Sellaisen prosessin käynnistäminen, jossa Ahvenanmaan asemaa muutettaisiin hyvin nopealla aikataululla juuri nyt, ei ole varmasti optimaalinen tie edetä.
Muutoksiin voidaan ryhtyä kuitenkin eri tavoin valmistautumaan, jos poliittisella tasolla Suomessa näin päätetään.
– Asiassa voitaisiin edetä tarvittaessa nopeastikin, jos vuoden 1921 sopimuksen osapuolet hyväksyisivät ajatuksen Ahvenanmaan statuksen muuttamisesta. Näin masiina olisi ikään kuin viritetty valmiiksi ja vuoden 1940 sopimus kuten myös Pariisin vuoden 1947 rauhansopimuksen tätä koskeva määräys olisivat ikään kuin pieniä sivujuonteita isommassa prosessissa.
Himasen mukaan mahdollisissa sopimusmuutosten ja puolustusjärjestelyjen valmisteluissa on kyse myös ”strategisesta viestinnästä”.
– Suomi siis julistaisi, että muuttuneessa kansainvälisessä tilanteessa se on yhdessä Nato-liittolaistensa kanssa valmis puolustamaan Ahvenanmaan aluetta kaikissa ajateltavissa olevissa tilanteissa ja että tätä koskevat valmistelut on käynnistetty. Tällä luotaisiin Venäjän suuntaan ennalta ehkäisevää pelotetta niin, että me olemme valmiita.
Konsulaatista ”toimintakyvytön”
Hannu Himanen on aiemmin katsonut Verkkouutisten haastattelussa, että Venäjän konsulaatti Maarianhaminassa olisi syytä lakkauttaa riippumatta Ahvenanmaan asemasta ja siitä, lähdetäänkö demilitarisointia purkamaan.
Hän sanoo olevansa edelleen samaa mieltä ja korostaa, että konsulaatin olemassaolo ja vuoden 1940 sopimus eivät ole kytköksissä Ahvenanmaan demilitarisoituun asemaan.
– Vaikka vuoden 1940 sopimus sanottaisiin irti tänään, Ahvenanmaan status ei muuttuisi mitenkään, toteaa Himanen.
Vuonna 1940 solmitun sopimuksen osapuolia ovat Suomi ja silloinen Neuvostoliitto. Sopimuksessa – joka on voimassa edelleen – annettiin Maarianhaminassa sijaitsevalle konsulaatille tavanomaisten konsulintehtäviensä lisäksi myös oikeus valvoa sitä, että ”Ahvenanmaan saarten demilitarisointia ja linnoittamattomuutta koskevia sitoumuksia noudatetaan”.
– Venäjä ei tätä konsulinvirastoa tarvitse tavanomaisten konsulitehtävien hoitamiseen. Sen oikeutta valvoa demilitarisoinnin toteutumista voidaan taas pitää Suomen täysivaltaisuuden räikeänä loukkauksena.
Himasen mukaan on selvää, että Venäjän vastareaktioon on syytä varautua, jos Suomi päättäisi tässä ja nyt irtisanoutua vuoden 1940 sopimuksesta. Venäjä reagoisi tavalla tai toisella ja pitäisi tätä provokaationa.
– Tässäkin (konsulaatti) asiassa on mahdollista edetä pragmaattisesti niin, että konsulaatin toimintaedellytyksiä ryhdytään rajoittamaan esimerkiksi niin, että nykyisen henkilöstön viisumit peruttaisiin eikä uusia enää myönnettäisi.
Konsulaatista tehtäisiin näin asteittain ”toimintakyvytön”, minkä jälkeen se voitaisiin sopivassa kohtaa lakkauttaa.
Suomen Moskovan entinen suurlähettiläs Hannu Himanen summaa lopuksi pitävänsä erittäin tärkeänä, että Ahvenanmaan asema ja sen puolustaminen pysyvät julkisessa keskustelussa.
– Tällöin viestimme Venäjälle, että Suomi on varautunut puolustamaan Ahvenanmaata kuten muitakin alueitaan. Tässä Forsellin tutkimus tekee suuren palveluksen.
LUE MYÖS:
Ministeriön Ahvenanmaa-selvitys haastetaan: Näin demilitarisointi purettaisiin
