Hänessä on jotain tuttua. Silmät ja tapa rypistää otsaa tuovat mieleen tunnetun poliitikon. Katseessa on lämpöä ja määrätietoisuutta, mutta kädenpuristus on heikko.
– Minulla ei ole tässä voimaa, mutta tahtoa on, tämä pienikokoinen nainen sanoo itsekin Nykypäivän ja Verkkouutisten haastattelussa.
Riitta Kanerva on sairastanut reumaa yli 30 vuotta. Leikkauksia on tehty kymmeniä, kahvin kaataminen ei enää onnistu ja ulko-oven avaamiseen hän tarvitsee kaukosäätimen. Keinoniveliä on joka paikassa, käytännössä vain oikea lonkka on Riitan sanoin ”omaa vanhaa”.
Hän heiluttelee kuitenkin tarmokkaasti käsiään taaksepäin:
– Lääkärin mukaan tämän ei pitänyt olla enää mahdollista.
Riitta Kanerva on kansanedustaja Ilkka Kanervan vanhempi sisko. Kanervalla tuli syyskuussa täyteen 40 vuotta kansanedustajana. Toissa kesästä saakka hän on toiminut myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajana.
Ilkka Kanervan poliittiseen uraan Riitta-siskolla on ollut iso merkitys. Ilman Riittaa hän ei olisi todennäköisesti elossakaan.
Sisko pelasti hukkumasta
Kotitalon lähistöllä Lokalahdella oli isohko lammikko. Nelivuotias Ilkka potki naapurin papan tekemällä potkulaudalla lammikon reunaa eikä välittänyt Riitta-siskon hätääntyneestä huutelusta.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Ilkka horjahti syvälle lammikkoon.
– Sieltä nousi sitten käsi, josta sain kiinni. En tiedä, mistä sain voimaa, mutta sain vedettyä hänet ylös.
Vettä tuli pikkuveljen korvista, suusta ja joka paikasta.
– Ja lopuksi minulta tuli sitten kauhea itku. Että miksi et uskonut, Riitta Kanerva kertaa järkyttävää tapahtumaa kotisohvallaan Turun Kupittaalla.
Riitta Kanerva on vetänyt veljensä tukiryhmää, Ike-tiimiä ihan alusta saakka, vuodesta 1975. Alkuvuosina mukana oli muutama kymmenen aktiivia. Tällä hetkellä listalla on nimiä kaikkiaan yli 4 000. Riitta johtaa myös Ike-tiimin tueksi perustettua Linjanvetäjät-yhdistystä, johon kuuluu yli 600 henkeä.
Tukitoiminta on aktiivisinta vaalien alla, mutta säännöllisiä tapahtumia on vuoden ympäri. Esimerkiksi kesäisin Lokalahdella järjestetään Ike-hölkkä, jonka yhteydessä on parina vuonna järjestetty myös Kids-juoksu 2–10-vuotiaille lapsille.
Itsenäisyyspäiväviikolla Ike-tiimi tarjoaa Turussa perinteiset veteraanikahvit Turun Yksityisten Ammattioppilaitosten (TYA) tiloissa. TYA-oppilaitokset taas tarjoaa kolmen päivän ajan veteraaneille puolisoineen hierontaa ja jalkahoitoja. Tämä yhteistyö on jatkunut jo vuosia.
Piikkareista katkeruutta
Riitta Kanervan tuntevat luonnehtivat häntä todelliseksi soturiksi. Käsittämättömäksi tarmonpesäksi. Logistiikka-ihmeeksi, jonka moni firma on vuosien varrella menettänyt. Hän tuntee verkostot, muistaa nimet ja puhelinnumerot, organisoi tapahtumapaikoille teltat, grillit ja makkarat. Hän käyttää sujuvasti tietotekniikkaa ja laittaa eteenpäin veljelleen tullutta palautepostia, vaikka kosketusnäyttöpuhelinten hiplaus ei onnistu.
Riitta Kanervasta ei olisi tullut Ike-tiimin vetäjää, ellei kyse olisi hänen omasta veljestään. Se on selvä asia. Lapsuudenkodissa oli neljä lasta, joista Ilkka oli ainoa poika. Osin tämän takia Ilkasta tuli Riitalle erityisen läheinen. Mutta pientä katkeruuttakin oli ilmassa:
– Vaikka me molemmat harrastimme urheilua, Ilkka oli se, joka sai ne piikkarit.
Kokoomukseen Riitta liittyi kuitenkin ennen veljeään. Koti, uskonto ja isänmaa tuntuivat jo teinitytöstä tärkeiltä. Hän kävi kokouksissa yhdessä naapurin Riitan kanssa aluksi kuitenkin salaa.
– Kun asia tuli sitten julki, vanhemmat sanoivat, että ihan hyvässä porukassa olette.
Riitta Kanervan kirjahyllyssä on parisenkymmentä kansiota, joissa on Ike-tiimin toimintaan liittyvää ajankohtaista materiaalia. Tämän lisäksi löytyy kolmisenkymmentä leikekirjaa, joita hän on koonnut vuodesta 1975 lähtien ja joiden sivut on liimattu täyteen Ilkka-veljen uraan liittyviä lehtileikkeitä. Riitta vetää olohuoneen lipaston laatikon auki. Siellä on valmiiksi saksittuja leikkeitä, joita hän ei reuman takia pysty enää itse liimaamaan. Onneksi yksi tiimiläinen auttaa.
Valtakunnan politiikkaan? ”Eijeijei”
Riitta Kanerva on tehnyt oman työuransa Uudenkaupungin Saabin tehtaalla 1970-luvulta aina 1990-luvun puoliväliin saakka. Se oli hänen elämänsä antoisinta aikaa.
– Olen ollut kuljetuskeskuksessa, ajanut ihmisiä, paketteja ja tehnyt ihan kaikkea. Sitten, kun sairastuin reumaan, hoidin henkilöstöpuolella asuntoasioita. En halunnut jäädä mihinkään eläkkeelle. Meillä oli 1 200 vuokra-asuntoa, vastasin niiden huollosta, korjauksista, asukkaiden sisääntuloista ja uloslähdöistä. Rakastin kovasti työtäni.
Uudenkaupungin kunnallispolitiikassakin Riitta Kanerva ehti vaikuttaa, mutta kysymys valtakunnan poliitikon urasta saa hänet suorastaan kauhistumaan:
– Eijeijei. Eihän yhdestä perheestä nyt kahta. En ole sellainen ihminen. Olen tausta. Eikä se olisi ollut missään tapauksessa järkevää.
Ilkka Kanerva on tehnyt pitkän uran valtakunnan politiikassa. Uralla on ollut niin nousuja kuin laskujakin. Yksi huippuhetkistä oli ulkoministerinimitys. Eikä raskain hetki ole tästä kaukana. Silloin Ilkka tarvitsi eniten tukea.
Tekstiviestikohu yhä herkistää
Tunnelma kokoomuksen tiedotustilaisuudessa huhtikuussa 2008 oli jo valmiiksi vakava. Sitten tulevat Jyrki Kataisen sanat, jotka jäävät mieleen: ”Moni suomalainen varmasti miettii sitä, että minkä takia miehelle, joka on hoitanut työnsä hyvin, ei anneta vielä kerran sitä viimeistä mahdollisuutta? Voitte, hyvät ystävät, uskoa, että tätä…”
Katainen ei pysty sanomaan lausetta loppuun. Tilaisuuteen laskeutuu dramaattinen hiljaisuus. Sekunnit kuluvat. Katainen yrittää koota itseään ja on järjestelevinään papereita. Sitten hän lopulta jatkaa: ”tätä minäkin olen miettinyt”.
Päätös erottaa Ilkka Kanerva ulkoministerin virasta ei ollut Kataiselle helppo. Sen näki. Ulkoministeri oli hoitanut työnsä erinomaisesti, mutta sortunut flirttaileviin tekstiviesteihin. Katainen painotti ministereiltä edellytettävää kokonaisvaltaista luottamusta.
Pystyykö Riitta Kanerva tänä päivänä ymmärtämään Kataisen ratkaisun?
Ei, sitä hän ei pysty. Riitta Kanerva herkistyy. Yhä aina, kun tämä asia nousee esille. Ei hän veljensä tekemisiä puolusta, mutta puhuu myös tämän hyväuskoisuudesta ja sinisilmäisyydestä.
Onko hän sitten Kataiselle katkera? Ei, sitä hän ei ole.
– Hän on tehnyt sen, mitä on silloin katsonut oikeudenmukaiseksi.
Riitta Kanervan kanssa ei tarvitse pitkään jutella, kun on selvää, että vastassa ei ole katkera ihminen. Hän ei takerru vastoinkäymisiin, vaan puskee yhden tiimiläisen sanoin ”eteenpäin kuin juna”. Hän kokee saaneensa myös elämältään paljon:
– Saab ja kokoomus sekä lähisuku ja ystävät. Ne ovat minulle tärkeitä.
Nuutti-koirasta politiikan sijaan
Jos Ilkka Kanerva aikoo pyrkiä eduskuntaan vielä 2019, on Riitta-sisko tukitiimeineen valmis.
– Kerran heitinkin Ilkalle, että eihän sitä nyt kehtaa jäädä 40 vuoteen. Pitää saada 44. Ei hän sitä tyrmännyt, vaan tokaisi tavanomaiseen tapaansa, että katsotaan nyt.
Riitta pitää yhteyttä Ilkka-veljeensä puhelimitse pari–kolme kertaa viikossa. Puheenaiheet vaihtelevat politiikasta sukulaisten kuulumisiin, terveydentilaan ja urheiluun.
– Ilkka piipahtaa täällä meilläkin aika mukavasti. Mutta silloin emme yleensä puhu politiikasta. Se on aika erikoista. Viimeksi puhuimme heidän Nuutti-koirastaan, joka on tullut vähän vanhaksi. Samanlaiseksi krämppäjalaksi kuin minäkin.
Tätä haastattelua tehtäessä Ilkka Kanerva oli Mongoliassa isännöimässä Venäjän ja Ukrainan valtuuskuntien tapaamista. Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalla riittää kiireitä. Ja eduskunnassakin on meneillään työntäyteinen syksy.
– Mutta vaikka Ilkka on päässyt elämässään ja urallaan eteenpäin, koskaan hän ei ole muuttunut veljenä. Ei koskaan. Siitä olen iloinen.
