Oliko tämä huonoin Nato-kokous koskaan, esittää Liettuan entinen ulkoministeri Gabrielius Landsbergis kysymyksen ja jatkaa – olisi se voinut olla paljon huonompikin.
– Meillä ei ehkä olisi koko Natoa enää, mutta kyllä meillä on. Joten teknisesti ottaen, jee, Landbergis sanailee lakonisesti.
Ex-ulkoministeri toteaa tarkastelevansa Haagin tapahtumia ”turvallisen välimatkan päästä”.
Landsbergiksen mukaan sovittuun ja kehuttuun viiden prosentin puolustustavoitteeseen liittyy myös ongelmia.
– Ensinnäkin yhdeksän maata ei vielä ole saavuttanut kahden prosentinkaan menotavoitetta. Espanjan mukaan 3,5 prosenttia kymmenen vuoden kuluttua ei ole realistista. Mutta sinne pääsy vaatisi Espanjalta vain noin 0,18 prosentin lisäystä bruttokansantuotteesta vuosittain.
– Belgia kommentoi, että Espanja puhuu totta. Olen melko varma, että moni muu [jäsenmaa] ajattelee samoin, vaikkei ehkä sanokaan sitä ääneen, Landsbergis jatkaa.
– Mutta, koska julistus on annettu, siitä herää kysymys. Jos liittoumassa on näin laajoja erimielisyyksiä, onko tekstillä merkitystä? Miksi epäilevällä kannalla olevat ryhtyisivät toimeen, jos he tietävät, että muut eivät aio nostaa sormeakaan? Siksi on melko todennäköistä, että suurin osa uudesta rahoituksesta käytetään niiden toimesta, jotka ovat suorassa vaarassa – eli niiden, jotka ovat itäisellä laidalla.
Landsbergiksen mukaan ydinongelma on uhka-arvio. Moni liittouman jäsen ei tiedosta Naton itäisen sivustan kohtaamaa eksistentiaalista uhkaa ja on valmis peittelemään strategisen ajattelun puutetta paperilla sovitulla sitoumuksella.
– Tämän vuoksi Nato voi horjua synkimmällä hetkellään – siksi, että emme yksinkertaisesti ole valmiita.
Kansa ei myöskään pysty painostamaan hallituksia tekemään enempää, Landsbergis näkee.
– Tavoitteita tullaan ilmoittamaan paperilla ja suurin osa teeskentelee, että jotain tehdään. Emme ehkä edes ymmärrä todellista tilannetta ennen kuin hetkellä, jolloin meidän on pakko sotia.
Landsbergiksen mukaan oli helpotus, että Ukraina kuitenkin mainittiin kokouksen päätöslauselmassa, vaikkakin häilyvämmin termein kuin aiemmin.
– Tuntuu, että se tilaisuus mikä meillä oli 2023 tai 2024 on hukattu, sanoo Landsbergis, jonka mukaan Ukrainan olisi pitänyt saada kutsu Natoon.
Donald Trump ehti niin ikään huolestuttaa artikla viiteen liittyvällä kommentoinnillaan, vaikka lausuntoa seliteltiinkin ja huolta hälvennettiin jälkeen päin. Silti moni on Lansbergiksen mukaan edelleen hämmentynyt.
– Positiivisena puolena, jos ME olemme hämmentyneitä, luultavasti [Vladimir] Putinkin on. Strategista epäselvyyttä on ilmassa. Eli taas kerran jee, teknisesti ottaen ei katastrofi.
Landsbergiksen mukaan todellinen tilanne tulee ilmi silloin, kun Yhdysvallat kertoo Eurooppa-asemointinsa selvityksen tulokset. Mikäli USA:n joukkojen sijoittelu Euroopassa muuttuu, etenkin Naton itäisellä laidalla, se voi olla Putinin odottama signaali.
Landsbergis ottaa kantaa myös Naton pääsihteerin Mark Rutten sanavalintoihin kokouksen yhteydessä. Hän sanoo pitävänsä niitä mauttomina, kuten ”todennäköisesti erittäin moni muukin Euroopassa”.
– Sanoittaminen on kuin aikuisviihteestä poimittua, hän paheksuu.
Rutte on jälkikäteen tarkentanut, että ei kutsunut Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia ”isukiksi”, vaan kyseessä oli retorinen tilannekuvaus. Valkoinen talo julkaisi sosiaalisen median tilillään videon Trumpin kotiinpaluusta ”Daddy’s home” -laulun tahtiin.
Lansbergiksen mukaan Eurooppa alentaa itseään kerjäläisen asemaan, mikä on säälittävää niin transatlanttisten ystäviemme kuin itäisten vastustajienkin silmissä.
– Mikä tahansa tavoite olikin, tämä on häpeällistä, Landsbergis kommentoi.
Hänen mukaansa todistamme ehkä ”holtittominta uhkapeliä koko sukupolvemme aikana”.
– Jos länsi jotenkin onnistuu pidättelemään venäläisiä, auttamaan ukrainalaisia, rakentamaan uskottavuuden uudelleen ja palauttamaan järjestyksen – no, silloinhan kaikki annetaan anteeksi ja unohdetaan.
– Mutta jos ei, Jumala paratkoon, niin kaikki tämä: paperiset lupaukset, heikkouden ja alistuvuuden ryöpsähdykset, tullaan muistamaan yhtenä nykyhistorian häpeällisimpänä episodina, Landsbergis toteaa.
Was this the worst NATO Summit ever? “Well, at least it wasn’t a disaster,” a friend said when we discussed the matter. And I had to agree — it could have been much worse. For example, we might not have NATO anymore. But we still do. So, technically, yay.
As usual, a couple of…
— Gabrielius Landsbergis🇱🇹 (@GLandsbergis) June 25, 2025
