Euroopan ja Yhdysvaltojen geopoliittisten tavoitteiden ja arvojen etääntyminen ei ole amerikkalaistutkija Nathan Decetyn mukaan uusi ilmiö, vaan se alkoi jo 1990-luvulla pian kylmän sodan päättymisen jälkeen.
– Nyt on kuitenkin tapahtunut jokin syvempi muutos. Kanadan [pääministeri] Mark Carney kutsuu sitä murrokseksi, eikä tämä vaikuta olevan kaukana totuudesta, geopolitiikkaan ja makrotalouteen erikoistunut Decety sanoo Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Hän viittaa presidentti Donald Trumpin hallinnon linjaukseen, jonka mukaan Eurooppa olisi pelastettava maahanmuuton aiheuttamalta ”sivilisaation häviämiseltä”. Vaikka linjauksen oli hänen mukaansa tarkoitus tukea vahvistaa tiettyjen eurooppalaisten populistipuolueiden asemaa, nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä Trumpin nationalismi ja eurooppalaisten kumppanien vähättely on kääntymässä itseään vastaan.
– Vaihtoehtoinen näkökulma, joka näyttää nyt saavan tuulta siipiensä alle Atlantin molemmin puolin, on se, että Euroopan on suurelta osin irrotettava turvallisuusjärjestelmästänsä amerikkalaisesta järjestelmästä. Nykyhallinto ei enää näe Eurooppaa diplomaattisen ja sotilaallisen voimansa lisäarvotekijänä, Decety toteaa.
Kiista Grönlannin asemasta tarjoaa hänen mielestään historiallisen tilaisuuden yhdistää Euroopan ulkopolitiikka uudeksi johdonmukaiseksi ja kovaan voimaan nojaavaksi liittoumaksi. Näin on hänen mukaansa siksi, että kaikki keskeiset poliittiset voimat – Ranskan, Saksan ja Britannian laitaoikeistopuolueet mukaan lukien – ovat asettuneet Trumpin Grönlanti-vaatimuksia vastaan.
– Tarvitaan uusi puolustusliitto, jonka ytimessä ovat kahdeksan Grönlantiin joukkoja lähettävää maata ja joka perustuu yhteisiin länsieurooppalaisiin arvoihin. Jotkut saattavat toivoa, että EU voisi tarjota tämän puolustusratkaisun, mutta se ei voi. Sen hitaus ja alttius unionin bysanttilaista sääntökirjaa hyödyntävien pienten maiden poliittiselle sabotoinnille on yhä uudelleen osoittanut, että tarvitaan uusi lähestymistapa, Decety arvioi.
Yhteisen eurooppalaisen puolustusliiton ytimeen hän sijoittaisi niin sanotun Grönlannin kahdeksikon eli Ranskan, Saksan, Britannian, Tanskan, Alankomaat, Ruotsin, Norjan ja Suomen sekä lisäksi Puolan, Islannin ja kolme Baltian maata.
– Kanada, Belgia ja Luxemburg saattaisivat myös liittyä mukaan, jolloin liittoumaan kuuluisi yhteensä 16 Naton 32 jäsenmaasta. Maantieteellisen sijaintinsa vuoksi uutta liittoumaa voitaisiin kutsua Koillis-Atlantin liitoksi (North-East Atlantic Treaty Organization) tai lyhyemmin Neatoksi, hän visioi.
Hän pitää todennäköisenä, että ajan mittaan useimmat Etelä- ja Itä-Euroopan maat pyrkisivät liittymään tähän uuteen puolustusliittoon, joka torjuisi Venäjän vihamielisiä pyrkimyksiä ja turvaisi myös Välimeren aluetta.
Näin Euroopalla olisi yhtenäinen puolustusliitto, joka puolustaisi sen globaaleja intressejä ja toimisi välttämättömänä vastapainona Venäjälle ja Kiinalle.
– Vuosi 1938 riitti varmasti todistamaan, että lepyttely ja aseistariisunta eivät toimi. Onko tämä opittava uudelleen, Decety sivaltaa.
