Kansalliskirjasto on, monien viivästysten jälkeen, avannut uuden E-kirjaston. Ajatus on erinomainen. Lukemisen helpottaminen on tärkeä kansakunnan rakennustoimi. Käytännössä on kuitenkin valittu omituinen harhapolku. Pelättävissä on, että lukeminen ei helpotu, vaan vaikeutuu.
Suomen kirjastoseuran tiedotteen mukaan uuden E-kirjaston myötä “arviolta 80 prosenttia suomalaisista pääsee alkuvaiheessa kirjaston käyttäjiksi.”
Arvio on ylioptimistinen, suorastaan harhaanjohtava, monella tavalla. Lukuun on päädytty laskemalla yhteen 200 palvelun käyttöönotosta päättäneen kunnan väestö eli 4,6 miljoonaa suomalaista. Tämä on kyllä noin 80 prosenttia Suomen väestöstä, mutta ei pelkästä asuinkunnasta voi päätellä, pystyykö kuntalainen käytännössä liittymään järjestelmän käyttäjäksi vai ei.
Ei pelkkä asuinkunta takaa teknologisia valmiuksia. E-kirjaston käyttäjäksi pääsee vain hyvin ahdasta polkua pitkin. Tämä polku on tarpeettomasti epäkäytännöllisen kapea.
Järjestelmän käyttö ei suinkaan ole maksutonta. Käyttäjä ei maksa rahaa, mutta antaa järjestelmälle vastineeksi monenlaista dataa itsestään. Voidakseen käyttää E-kirjastoa kuntalaisen pitää rekisteröityä käyttäjäksi. Rekisteröityä voi vain Suomi-fi-palvelun kautta.
Asiassa ei olisi käytännöllistä ongelmaa, jos jäsenkuntien kaikilla asukkailla olisi tosiasiallinen mahdollisuus ja halu liittyä palveluun.
Mutta, kun ei ole.
Kaikilla ei ole laitteistoa, osaamista tai halua. Ei kaikilla kuntalaisilla ole vaadittavia pankkitunnuksia tai mobiilivarmennetta ja lukulaitteita. Kaikki kansalaiset eivät suinkaan käytä Suomi.fi-palvelua, sillä korkeintaan noin neljännes suomalaisista 5,6 miljoonasta on rekisteröitynyt käyttäjäksi.
Miksi ihmeessä on valittu järjestelmä, jota vain harva suomalainen käyttää? (Viranomaiskäyttö on eri asia)
Palveluun liittymättömät kunnat ovat väestömäärältään pieniä. Siten vapaamatkustus ei voi muodostua oleelliseksi ongelmaksi, ainakaan taloudellisessa mielessä. Koko rekisteröitymispakko luo järjestelmästä tarpeettoman raskaan. Pitäisi olla mahdollista rekisteröityä oman kunnan kirjaston tiskillä kirjastovirkailijan avustuksella ilman ylivoimaisia teknologisia haasteita.
Näin on periaatteessa luvattukin, mutta ei tämäkään käytännössä vielä onnistu.
Paikalliskirjastojen henkilöstö on joutunut hyvin ikävään välikäteen, kun siirtymään ei ole varauduttu. E-kirjaston tiedotustoiminta paikalliskirjastojen suuntaan on ollut epäammatillista, jos asian ilmaisee kohteliaasti – ja ala-arvoista, jos asian ilmaisee suomeksi. Yhtä perustelematonta on sekin, että käyttö rajataan, ainakin aluksi, vain mobiililaitteisiin. Ei kaikilla suomalaisilla ole vaadittavaa teknologiaa.
Onpa niitäkin mobiililaitteiden omistajia, jotka eivät halua käyttää mobiililaitteitaan juuri kirjojen lukemiseen. He voivat kuitenkin lukea mielellään muilla sähköisillä alustoillaan.
Käyttöönotettavan järjestelmän tietoturvasta ei ole vaivauduttu tiedottamaan kirjaimellisesti mitään. Tätä voi pitää holtittomana.
Siitäkään ei ole selvyyttä, mitä tietoja järjestelmä käyttäjistään kerää – ja mihin tarkoituksiin tietoja käytetään. Käyttödata on nykyajan öljyä, jolla on houkuttelevia kaupallisia näkymiä, myös alamaailmalle.
Mitään datankäyttösuunnitelmaa ei ole esitetty. Ehkä ei ole tehtykään.
Tällainen huoleton suhtautuminen aiheellisiin pelkoihin henkilötietojen joutumisesta vääriin käsiin toimii osalle mahdollisista käyttäjistä riittävänä pelotteena olla kokonaan liittymättä järjestelmään.
Rajoittuminen mobiilivaihtoehtoon lisää eriarvoisuutta nykytilaan verrattuna. Lupaukset tulevista mahdollisista laajennuksista eivät muuta tätä kokonaiskuvaa.
Alueellisilla kirjastoilla on ollut omia toimivia e-järjestelmiä. Uusi järjestelmä korvaa nykyiset eli rajaa osa nykykäyttäjistä ulkopuolelle. Siis lakkauttaa heidän mahdollisuutensa käyttää e-kirjallisuutta. Toimiva järjestelmä on lakkautettu – ja tilalle on tähän saakka annettu lähinnä lupauksia.
Uudistus ei julkilausuttujen tavoitteidensa vastaisesti lisää kansalaisten yhdenvertaisuutta, vaan varmuudella lisää eriarvoisuutta, kun digitaidottomat/digihaluttomat rajataan ulkopuolelle.
Kansalliskirjasto on epäonnistunut, ainakin viestinnässään, sillä se ei ole perustellut vakuuttavasti:
1) Miksi rekisteröityminen ylipäänsä on tarpeen?
2) Miksi käyttäjiltä edellytetään tunnistautumista nimenomaisesti Suomi.fi-palvelun kautta, joka edellyttää pankkitunnuksia/mobiilivarmennetta?
3) Miksi on rajoituttu vain mobiilivaihtoehtoon?
Mitään kustannus-hyöty -analyysiä ei ole E-kirjastosta esitetty, tokkopa tehtykään. Syytä olisi. Nyt ollaan luomassa järjestelmä, joka haasteellisuutensa vuoksi tulee pysyvästi rajaamaan suuren joukon mahdollisia lukijoita lukukokemuksen ulkopuolelle.
Ei lukeminen näillä järjestelyillä vahvasti lisäänny. Lukeminen on tehty tarpeettoman hankalaksi. Kevyempi järjestely ilahduttaisi monta lukijaa.
Mahdolliset käyttäjät ovat jääneet paljolti huomiotta. Järjestelmää kehitetään nyt liikaa ylläpitäjien ehdoilla. Kirjastohenkilöstön koulutus on pahasti kesken.
Kustantajillekaan ei ole luotu kannustimia aineistojensa luovuttamiseen E-kirjaston käyttöön.
