Kiinan asevoimien ykkösmiehen, kenraali Zhang Youxian vastikään tapahtunut dramaattinen syrjäyttäminen on amerikkalaisprofessori Miles Yun mukaan tuorein osoitus siitä, että kommunistiset diktaattorit vaativat korkeimmilta sotilasjohtajiltaan ehdotonta lojaalisuutta.
Koska ehdotonta lojaalisuutta ei voida koskaan aukottomasti varmistaa, asetelma johtaa hänen mielestään väistämättä vainoharhaisuuteen.
– Tämä ei ole sattumaa eikä yksittäisten johtajien erityispiirre. Se on kommunistisen hallinnon rakenteellinen logiikka. Josif Stalinista Mao Zedongiin ja Kim Jong-unista Xi Jinpingiin keskitetty valta on vaatinut täydellistä kuuliaisuutta – ja täydellisen kuuliaisuuden vaatimus tuottaa loputtomia puhdistuksia, Yhdysvaltain laivastoakatemiassa työskentelevä Yu toteaa tässä Hudson-instituutin julkaisemassa artikkelissa.
Kommunistisen hallinnon ytimessä on hänen mukaansa aina yksi ylin johtaja, jolle on keskitetty valta puolueessa, valtiossa, asevoimissa ja turvallisuuskoneistossa. Tällainen vallan keskittäminen ei jätä tilaa aidolle kollektiiviselle johtajuudelle, mutta johtaja on silti edelleen riippuvainen henkilöistä, joilla on paljon operatiivista valtaa.
– Tämä riippuvuus luo kohtalokkaan ristiriidan: lähimpänä valtaa olevat henkilöt ovat samanaikaisesti sekä välttämättömimpiä että vaarallisimpia, Yu painottaa.
Tästä seuraa tyypillisesti se, että ylin johtaja alkaa pakkomielteisesti epäillä piilotettua toisinajattelua, kaksinaamaisuutta ja erityisesti ulkomailta johdettuja salaliittoja. Syytökset liittoutumisesta vihamielisten ulkoisten voimien kanssa tarjoavat johtajalle täydellisen perustelun kilpailijoiden eliminoimiseksi järjestelmän moraalisen mytologian varjolla.
– Johtaja ei ole koskaan väärässä: pettureita on yksinkertaisesti kaikkialla, Yu ironisoi.
Neuvostodiktaattori Josif Stalin kehitti tämän logiikan huippuunsa, kun puna-armeijan kenties loistavin komentaja, marsalkka Mihail Tuhatševski sai vuonna 1937 syytteen salaisesta yhteistyöstä natsi-Saksan kanssa Stalinin kaatamiseksi.
– Syyte oli tekaistu, mutta se ei ollut tärkeää. Tuhatševskin modernit näkemykset, arvovalta armeijassa ja vallan läheisyys tekivät hänestä sietämättömän. Hänet teloitettiin, kuten myös suuri osa puna-armeijan muusta ylimmästä johdosta, Yu muistuttaa.
Suuressa puhdistuksessaan Stalin keskittyi ”trotskilaisiin” – henkilöihin, jotka voitiin kansainvälisten yhteyksiensä perusteella uskottavasti leimata vieraiden valtioiden agenteiksi. Neuvostoliiton viidestä marsalkasta kolme ammuttiin. Ainoastaan Kliment Vorošilov ja Semjon Budjonnyi säästyivät – Yun mukaan lähinnä siksi, että he olivat poliittisesti vaarattomia ja sotilaallisesti epäpäteviä.
Kiinan kansantasavalta on hänen mukaansa seurannut samanlaista kaavaa. Vuodesta 1949 lähtien sotilaalliset puhdistukset ovat tulleet aaltoina, joista jokaisen taustalla on ollut sama pelkoa: asevoimia komentavat upseerit saattaisivat jonain päivänä käyttää niitä maan sisällä.
– Tämä on kommunististen puhdistusten vainoharhan ruokkimaa logiikkaa. Mitä korkeammalle nousee, sitä todennäköisemmin saa petturin leiman. Tällaisissa järjestelmissä selviytyminen ei riipu pätevyydestä, rehellisyydestä tai palveluksista, vaan siitä, onnistuuko pysyttelemään ylimmän johtajan pelkojen näkymättömissä, Yu tiivistää.
